Joutsen ja harakka

Luku 1. Tyhjäpää Emilia

Varpu

Joskus tuntuu kuin istuisin syvän kuilun reunalla. Jokin ääni päässäni käskee minua hyppäämään. Toinen koittaa ylipuhua minut nousemaan kääntämään selkäni ja pakenemaan. Kumpaakaan en tottele, koska edelleen heiluttelen jalkojani nauttien vaaran tunnusta mutta saamaan aikaan peläten hiukan tuntematonta ja pimeää kuilua.

Herätyskello alkoi piipittää korvani juuressa. Murahdin ja koitin vetää peiton pääni yli peittääkseni korvani ärsyttävältä ääneltä mutta juuri silloin peitto kiskaistaan minulta ja kello pamautetaan hiljaiseksi.

"Varpu, nousehan jo", äiti käski ja tiputti peiton lattialle. Vastasin mielenosoituksellisella murahduksella. Avasin silmiä hiukan mutta äiti ei ollut siinä enää. Ovi oli sepposen selällään.

Nousin hitaasti ja hieroin silmiäni. Tietenkin äiti oli avannut verhot. Vihasin, kun hän avasi verhoni. Selitin sen aina liiallisella valon määrällä. Eihän makeaa saanut syödä mahan täydeltä niin miksi sitten sai avata verhot täyttääkseen toisen silmät valolla.

Nostin ensin itseni pystyyn ja sitten peittoni lattialta sängylle. En alkanut petaamaan sänkyäni, sillä huoneessani ei ikinä käynyt kukaan muu kuin minä tai äiti. Olihan meillä joskus vieraita mutta harvoin he oleilivat minun huoneessani. Hyvä niin.

Suljettuani oven riisuin yöhousuni ja pistin tilalle farkut. Ne olivat hieman löysät ja aika vintage tyyliset. Löysin ne kirppareita kierrellessäni viime viikolla. Meillä ei oikein ollut varaa uusiin vaatteisiin mutta minua se ei haitannut. Kunhan oli ylipäätään jotain mitä laittaa päälle.

Riisuin paitani ja katselin hetken paljasta rintakehääni peilistä. Minua kiusattiin usein siitä kuinka laiha olin. En ymmärtänyt sitä. Ensin kiusattiin siitä kuinka läski olin ja sitten, kun vihdoin laihdutin siitäkin piti kiusata.

Puristelin vatsaani ennen kuin nappasin vaatekaapistani rintsikat ja yungbludin bändipaidan. Katselin hetken kehoani vaatetettuna. Selviäisin tänään varmaan t-paidalla sekä flanellilla, sillä oli vielä aikainen syksy tai myöhäinen kesä miten sen nyt halusi ottaa. Itse ajattelin syyskuun alkua syksyn startterina.

Nappasin maasta valmiiksi pakatun koulurepun ja heitin olalleni. Pistin mustat tarroilla täytetyt kuulokkeet korvilleni. Olin saanut ne syntymäpäivälahjaksi äidiltä. Syntymäpäiväni olivat olleet tasan kolme kuukautta sitten. 2. Toukokuuta oli huono päivä syntyä, koska sitä edeltävänä viikonloppuna on yleensä ihmisillä kiire valmistella vappua ja sitten seuraavana viikonloppuna on äitienpäivä eikä synttäreitä viitsi lykätä kahta viikkoa oikeasta päivästä.

Otin puhelimeni laturista ja hölkkäsin portaat alas keittiöön. Jäin jumittamaan kettiön eteen laittamaan musiikkia kuulokkeistani. Syvennyin hetkeksi kuuntelemaan kuinka artisti nimeltään yungblud lauloi. Hymähdin biisille ja laskin reppuni keittiön pöydän viereen.

Laitoin nopeasti leivät itselleni ja nappasin ne mukaan reppuun. Heittäisin ne matkalla mäkeen tai antaisin jollekin lokille tai jotain. En halunnut syödä aamupalaa.

Katsoin kelloa 7.45. Kohta pitäisi olla ovesta ulkona. Nappasin repun ja menin laittamaan kenkiä jalkaan. Äiti oli jo työhuoneessaan jossain kokouksessa, joten minun ei tarvinnut ilmoittaa lähteväni. Pidin huolen, että laitoin ulko-oven mahdollisimman hiljaisesti kiinni ennen kuin lähdin kouluun.

Kouluun ei ollut kiva mennä. Niin kyllä ajatteli varmaan aika moni muukin 8-luokkalainen mutta minusta se oli erityisen epämukavaa, sillä minua kiusattiin. Kiusaaminen oli yleensä verbaalista - mikä ei tee kiusaamisesta yhtään sen pienempää asiaa - mutta joskus myös fyysistä.

Koulun ensimmäisenä päivänä noin kuukausi sitten minut oli koitettu työntää portaita alas. En tiedä miksi enkä välttämättä halunnutkaan tietää. Olin onnistunut juuri ja juuri välttymään siltä ja hyvä niin.

Kukaan ei tiennyt, että minua kiusattiin. Tai jotkut tiesivät mutta arvaappa kiinnostiko heitä? Ei tietenkään.

Koulumatkani ei ollut kauhean pitkä. Meni noin 15 minuuttia kävellen ja vielä vähemmän pyörällä. Kaivoin repustani leivät ja tyrkkäsin ne lähimpänä olevaan roskikseen.

Jatkoin matkaa ja pian olinkin jo helvetin porteilla eli koulussa. Menin sisään vaikka oli vielä noin 5 minuuttia ennen tunnin alkua mutta piti keretä hakemaan kirjat kaapista. Menin toiseen kerrokseen ja hain kirjani ruokalan aulassa sijaitsevasta kaapista.

Koulu, jota kävin oli aika pieni. Se ei kyllä haitannut minua yhtään.

En tiedä kuka täysjärkinen olento oli päättänyt pistää meille tunnin historiaa ja sitten kaksi tuntia matikkaa heti maanantai aamusta. Ihan kuin emme olisi jo valmiiksi lauma eläviä kuolleita mutta sitten vielä piti istua kolme kokonaista tuntia aineiden ääressä, jotka vaativat keskittymistä. Se jos joku vei mehut ja nopeaa.

Ennen toista matikan tuntia oli ulkovälitunti ja sinnehän minä en menisi. Hipsin kuraattorikäytävän vessaan ja lukitsin itseni sinne kera kuulokkeiden ja puhelimen. Seuraavat 15 minuuttia siis vierähtäisi erilaisilla netin keskustelupalstoilla.

Ensimmäisenä avasin kik-nimisen sovelluksen. Seuranhaku ilmoitukseeni oli vastannut vihdoin joku joka ei a) vaikuttanut 60-vuotiaalta Pertiltä etsimässä tyttöjä, joilta saisi alastonkuvia tai b) ollut joku joka yritti vain kiusata minua.

Avasin kädet täristen tytön profiilin. Se oli noin 300 päivää vanha ja tytöllä profiilikuvanaan oma kuvansa. Siniset silmät ja hieman likaisen blondit letit pistivät silmään.

Tyttö kertoi profiilissaan olevansa Emilia 15vee. Hymyilin tietoja minusta -tekstille. "No thoughts, head empty. So empty that I had to steal this from tiktok."

Kuulokkeissani pauhasi musiikki mutta onnistuin silti kuulemaan koulun kellot. Paska. Pitäisi siis ottaa yhteyttä tähän tyhjäpää Emiliaan vasta ruokavälkällä. Nousin ja raahasin lihavan perseeni takaisin matikan luokkaan.

Emilia

Sairastin kotona ja kulutin aikaani selaamalla puhelinta. Kik oli place to be, kun ei voinut oikeasti nähdä ihmisiä.

Selasin läpi profiileja ja kuuntelin musiikkia ilman kuulokkeita. Olin yksin kotona, joten pystyin hyvin kuuntelemaan kaijuttimella mitä ikinä halusin.

Äiti oli töissä ja isä varmaan joidenkin juomiskavereidensa luona. Tomi oli alkoholisti. Hän oli ollut niin kauan kuin muistin. Joskus viisi vuotiaana hän oli vielä leikkinyt kanssani ja vienyt puistoihin mutta sitten jokin oli muuttunut.

Pysähdyin yhden seuranhakuilmoituksen kohdalle. Varpu-niminen tyttö haki seuraa oman ikäisistään. Hän oli 15-vuotias kuten minäkin. Tytön profiilissa ei lukenut sijaintia mutta toivoin, ettei hän asuisi kaukana.

Klikkasin viesti-ikonia ja lähetin viestin.

Emppu09

Moi! Näin sun seuranhakuilmotuksen. Aattelin et voitais tutustuu, jos kiinnostaa :)

9.02 maanantai

Laskin puhelimen yöpöydälle ja vedin peittoa lähemmäs itseäni. Varpu vastaisi varmaan, kun ehtisi, jos vastaisi. Hän oli ehkä nyt koulussa.

Nukahdin reippaaksi pariksi tunniksi ja herätessäni tarkistin heti oliko Varpulta tullut viestiä.

Varpunen<3

Kirjoittaa...

Sydämeni hakkasi kiivaasti. Olinpa herännyt oikeaan aikaan sitten.

Varpunen<3

Kyllä kiinnostaa. Sä oot siis Emilia? Luin sun profiilitekstin. Hauska :D

11.48 maanantai

_ _ _ _ _

Tarina alkakoon! :D