Taistelija

one

Ajatukseni hyppelivät suunnasta toiseen.

Näin mielessäni taas sen tietyn tapahtuman ja kuulin ne samat äänet.

Tuntui kun olisin ollut nyt katsojana.

Ambulansseja, poliisi, paloauto, Mitä näitä nyt oli.

Vaalea tyttö nostettiin paareille ja asetettiin ambulanssiin, jolla hänet kiidätettiin sairaalaan vilkut huutaen.

Näin taas saman tytön makaamassa monissa laitteissa kiinni.

Tuo tyttö olin minä.

Sydämeni sykki vielä, mutten ollut tajuissani.

Sitten alkoi kuulua piippausta.

Valkeisiin takkeihin pukeutuneet miehet ja naiset tulivat huoneeseeni ja kerääntyivät ympärilleni.

Sydämeni pysähtyi.

Kuolin. Vai kuolinko?

Katsoin kalpeaa ruumistani hetken.

En aio luovuttaa.

Halusin elää. Se oli ainoa toiveeni.

Sinnittelin Niin pitkään, kunnes Laite alkoi piippaamaan ita normaalisti.

Olin kunnossa. Ainakin melkein. Perheni vain puuttui.

Hymyilin kun siskoni tuli huoneeseeni ja istui tuolille.

Hymyilin kun Äiti ja isä tulivat huoneeseen.

Äiti istui tuolille ja silitteli hiuksiani.

"Älä luovuta pikku enkeli", Hän sanoi ja antoi pienten kyynelten tipahtaa.

"Äiti, minä en helpolla luovuta", sanoin, vaikka etteivät hän Minua kuulisi.

"Äiti... Skylar on taistelija. Hän pärjää ", Siskoni vakuutti äidille.

Minä yritän selviytyä, yritän taistella itseni hereille taas.

Ainakin perheeni vuoksi .. He eivät saa kärsiä tämän enempää ..

Katsoin vieressäni olevaa isääni, joka seisoi tunteettomana ja katsoi halveksuen minua.

" Isä? Miksi et tee Niin Kuin Vivien ja äiti? Miksi katsot minua noin? " , kysyin, mutta eihän isä tietenkään minua kuullut .. olinhan tuon tajuttomana makaavan Tytön henki ...