Siitä on jo vuosi kun tutustuin Jokkeriin, jos sitä voi edes tutustumiseksi kutsua, mutta en ole lakannut ajattelemasta häntä. Olisi ollut mukavaa tutustua tuohon mieheen ja tehdä rikoksia neljän hengen ryhmänä, mutta se ei nyt onnistunut sillä en tiennyt miehestä kuin kaksi asiaa; hän oli komea, ja hänen nimensä oli Jokkeri. Mur ja Ben eivät tiedä Jokkerista kuin sen että hän murtautui piilopaikkaamme, he eivät tiedä edes nimeä. Kerroin vain että joku murtautui piilopaikkaamme.
Olemme koplan kanssa suunnitelleet ryöstävämme Väinämöisen miekan, Tuliterän. Ben on kehitellyt suunnitelmaa, minä olen miettinyt käytännön asioita ja Mur on, noh, syönyt. Saimme selville että Tuliterää piti hallussaan Tuonelan Joutsenet -niminen moottoripyöräjengi, kuten periaatteisiimme kuuluu, ryöstä vain rikollisilta. Tuonelan Joutsenilla on melkoinen maine rikollispiireissä. Päätimme iskeä seuraavana päivänä. Sitä ennen tarvitsemme lepoa. Ja ruokaa, jos sitä nyt on enää edes jäljellä.
Herään siihen että valon ensisäteet tunkeutuvat piilopaikkamme ikkunoista sisään. Kurkistan ulos ja tiedän heti että on tulossa kaunis päivä. 'Täydellinen päivä ryöstölle' ajattelen kun kävelen kettiöön. Kumma kyllä kukaan muu ei ole keittiössä, ei edes Mur. Etsin kaapista murot, kulhot ja maitoa. Kaadan murot ja maidon kulhoon ja alan syödä. Olen juuri saanut syötyä kun muut tulevat. 'Jää odottamaan Sly, minulla on asiaa' kuulen Benin sanovan ennenkuin kiiruhtaa hakemaan aamiaista itselleen. 'Hyvää' Mur sanoo tullessaan istumaan viereeni. Hymähdän hänelle vastaukseksi jotain epämääräistä. 'Noniin, meillä on suunniteltavaa'. Aika rientää keikkaa suunnitellessa ja pian onkin aika lähteä tositoimiin.
Kun pääsemme varastohalille, jossa Tuonelan Joutsenet majailevat huomaan että emme ole ainoita jotka haluavat miekan. Jokkeri on siellä myös, hän ehti ensin. Päätämme koplan kanssa jäädä odottamaan, mitä vain voi sattua vielä. Näemme kuinka mies hiipii sisälle ja jäämme odottamaan. Kuulemme silloin tällöin epämääräisiä ääniä hallista, mutta pääosin on hiljaista. Aika kuluu ja paikkani alkavat puutumaan, Ben ja Mur ovat piiloutuneet eri paikkoihin, joten en voi puhua heidän kanssaan. Lopulta odotus palkitaan ja Jokkeri tulee ulos hallista, ilman miekkaa. Hän kävelee moottoripyörien luo, kaivaa nenäliinan taskustaan ja avaa yhden pyörän bensiiniluukun. 'Mitä ihmettä tuo tekee' ajattelen samalla kun mies kaivaa taskustaan sytkäriä. 'Antakaa miekka tai posautan pyöränne taivaan tuuliin' hän sanoo ja sytyttää nenäliinan palamaan. Joku porukasta antaa miekan Jokkerille, mutta palava nenäliina putoaa Jokkerin kädestä ja lentää bensiinin sekaan. 'Hups' Jokkeri sanoo samalla kun ampaisee pois pyörien luota. Jokkeri juoksee suoraan kohti sitä puskaa missä olen. Hän käytännöllisesti katsoen hyppää päälleni. 'Huh, se oli lähellä' mies toteaa rauhallisesti kuin ei olisi huomannutkaan minua, samalla kun pyörät posahtelevat taustalla, ihme kaveri. 'Hei, katsoisit eteesi!' ärähdän miehelle. 'Anteeksi, oli vähän kiire'. Samassa Ben ja Mur tulevat paikalle. 'Hei! Mä tunnen teiät, te ootte se kopla jolla ei oo pöytähopeita!' Jokkeri huudahtaa samassa. En voi naurulleni mitään. Onnistun kuitenkin naurun seasta sanomaan 'Totta'. Päätämme että Jokkeri tulee kanssamme piilopaikkaan ja juttelemme siellä enemmän, sillä puskassa ei ole enää järin turvallista. Minulle se käy paremmin kuin hyvin, vihdoin saisin tutstua tuohon mieheen. En tiedä onko se hyvä vai huono idea, mutta en välitä siitä.
