StoryOfDarkHouse

Part 1

Oli Perjantai-aamu. Heräsin Herätyskellon soimiseen. Kello näytti puolta yhdeksää ja koulu alkaisi jo yhdeksältä, joten tuli kiire. Puin vain jotkut kaapista nopeasti valitsemat vaatteet, en kummemmin katsonut mitkä otin, mutta ei, en sentään yövaatteita ottanut. Juoksin keittiöön syömään aamupalan. Syötyäni harjasin hiukset ja hampaat. Sitten laitoin repun selkään ja lähdin polkemaan nopeasti koululle. En onneksi ollut myöhässä, juurikin kerkesin. Ensimmäisella tunnilla oli historiaa.

"Ottakaa esille oppikirjan sivu 48", Opettaja sanoi.

-Skip koulu-

Koulupäivä meni oikeastaan aika nopeasti. Poljin kotiin. Kotona otin kirjat esille, tein läksyt, ja luin vähän aikaa tulevaan fysiikan kokeeseen. Minulla oli tylsää, lähes kaikki kavereistani olivat jossain muualla, joten päätin lähteä harjoittelemaan seuraavia futispelejä varten. Otin pallon ja lähdin kävelemään futiskentälle. Saavuttuani aloin tehdä maaleja ja harjoitella muitakin futiksen perus asioita. Hetken harjoiteltuani kuulin jostain kuin ovi olisi sulkeutunut. Olen utelias, joten halusin tietää mitä oli meneillään. Lähdin kävelemään äänen suuntaan. Kävelin kapeaa soraista tietä pitkin. Ympärilläni oli tiheää metsikköä. Näin hieman kauempana pienen puumökin. Olin jo aika kaukana futiskentästä. Epäilin että ääni tuli täältä päin. Käveltyäni jonkin matkaa pääsin vihdoin ovelle. Katsoin sisälle pienestä pyöreän muotoisesta ikkunasta, joka ovessa oli. En nähnyt hirveästi mitään, koska ainoat valon lähteet sisällä olivat vanhat , likaiset , ränsistyneet ja hieman rikkinäiset ikkunat.

Mietin oven edessä pitäisikö minun vain mennä sisälle vai lähtisinkö pois. Hetken kuluttua mietiskelyni päättyi siihen kun kuulin risun katkeamisen. Pelästyin aika paljon, koska olen todella säikky.

Käännyin ympäri. Huokaisin helpotuksesta, kun tajusin, että ne olivatkin vain kaksi oravaa, jotka leikkivät keskenään. Vedin syvään henkeä ja puhalsin ulos. Olin valmis avaamaan oven. Sitten avasin sen. Hiivin muutaman askeleen eteen päin, koska olin varma, että täällä olisi joku. Eihän täältä muuten ääniä olisi kuulunut. Vai haamujako? Enpä usko. Yht'äkkiä kuulin oven sulkeutuvan takanani kovaäänisesti. Sain jo hirveän paniikin, vaikka en edes tiennyt oliko ovi lukossa vai ei. Kokeilin. Ei onnistunut. Kokeilin uudestaan, eikä vieläkään onnistunut. Paniikki vain kasvoi.

"Kyllä mä vielä keksin miten pääsen pois täältä" Yritin taas jälleen kerran rauhoitella itseäni.

Seinillä ei ollut juuri mitään. Koko talo oli puuta. Jotkut lattian puulankuista näyttivät heikoilta, siltä kuin jos astuisi heikon puulankun päälle, niin tipahtaisi johonkin syvään kuoppaan. Ikään kuin jonkinlainen ansa.

Kuulin askeleiden lähestyvän. Etsin katseellani piilopaikkaa ja huonoista vaihtoehdoista paras oli rappusten alla. Kuuntelin askeleita yläpuolellani ja pelkäsin hänen kuulevan sydämensykkeeni. Yritin saada hengitystäni tasaantumaan ja unohdin, että rappusten alle pääsee selkäni takaa. Mustaan pukeutunut mies painoi käden suulleni ja sitoi käteni kun yritin rimpuilla miehen vahvasta otteesta. Olin juuri pääsemässä irti, kunnes läpinäkyvää ainetta neulassa pistettiin ihostani läpi. Tunsin samassa hirveää väsymystä ja nukahdin retkauttaen pääni ikävästi sivulle. Heräsin kovalta patjalta pimeästä ja kosteasta huoneesta. Huomasin lampun katossa, tosi ilman varjostinta mutta se sai kelvata. Hapuilin seinästä valokatkaisiaa ja yrittäe saada käteni auki. Tajusin lopettaa vasta, kun köydet raapivat ranteisiini ikäviä minihaavoja, jotka kuitenkin parantuivat noin viidessä sekunnissa. Mietin mistä se johtui, mutta unohdin asian pian, sillä kuulin pimeästä miehen ääntä. "Viedään se jonnekkin muualle, ennen kuin se saa köyden auki, ja joku löytää meidät täältä", matala ja karhea miesääni murahti. "M-milloin se on pakko tehdä?" Heiveröinen pojan ääni, edellisen äänen vastakohta kysyi kuulostaen, että hän oli liian peloissaan edes vastustaakseen ehdotusta. "Kahden tunnin kuluessa, ja käy katsomassa sitä 15min välein", matala miehen ääni murahti omahyväisyyttä äänessään. "H-hyvä o-on", Pelokas pojan ääni sanoi taas. Hengähdin syvään yrittäen lievittää paniikkia, joka oli hitusen päässä siitä, että se valtaisi minut. Pakokauhu kasvoi yhä suuremmaksi, kun yritin turhautuneena raaputtaa terävällä kivellä köysiä katki. Kuulun seuraavaksi kolahduksen pimeydestä ja himmeä valo syttyi lamppuun. En tiedö mikä minuun meni, mutta ärjähdin ja paljastin yhtäkkiä ilmestyneet ylisuret kulmahampaat, jotka näyttivät leijonan raateluhampailta. Poika edessäni pyörtyi jalkojeni juureen ja tuhahdin. Hämmennyin itsekin, sillä yhtäkkiä tunsin, kuinka hampaat vetäytyivät sisäänpäin. En jäänyt enempiä miettimään vaan puraisin käteni auki ja lähdin juoksemaan kuin mielipuoli kohti ulkoilmaa.

//Joo tässä ois tää eka osa :D. Toivottavasti tykkäsitte jos kukaan ees lukee tätä xD.

Tarinassa kirjoittamassa mukana on ollut myös: ShiningChild www.wattpad.com/user/ShiningChild