Tähtiklaanin Merkitsemä

Luku 1

"Sysitassu! Sysitassu!", kuulin klaanin huutavan -oikeastaan vain noin puolet klaanista- nimeäni. Kaikista kovimpaa huusi varmasti emoni ja isäni, sekä puoli kuuta vanhempi Kyytassu, joka oli paras ystäväni. Näin kuitenkin kissojen seassa myös hiljaisia, minua jäätävästi tai halveksuvasti katselevia sotureita ja oppilaita.
Eivätkö he halua klaaninsa uusia oppilaita?
Mestarini tuli koskettamaan kuonoani kuonollaan. Hän oli isokokoinen kolli, Ruskataivas nimeltään. Tiesin hänen olevan isäni hyvä ystävä. Kenties isä oli jopa varapäällikkönä pyytänyt häntä mestarikseni.
"Onnea, Sysitassu", Kyytassu hihkaisi minulle. "Petisi tulee minun viereeni, vaikka Airinkotassu näyttää haluavan, että menet hänen viereensä nukkumaan...tai vielä hieman lähemmäs"
"Älä huoli, tulen nukkumaan vieressäsi", mau'uin hilpeästi. Aurinkotassu oli Kyytassun sisko -ja ilmeisesti ihastunut minuun.
Seuraava onnittelija olikin itse Aurinkotassu veljensä Hanhitassun kanssa.
"Vihdoinkin olet oppilas! Laitathan petisi viereeni!", hän maukui silmät kiiluen, mutta lähti sitten nopeasti pois paikalta hänen mestarinsa kutsuessa.
Hanhitassu oli ollut yksi hiljaisista tuijottajista, mutta nyt hän halusi kuitenkin onnitella. Hän maukuikin jäätävään äänen sävyyn: "Sinua ei kaivata oppilaiden pesässä"
Ruskataivas mulkaisi oppilasta. "Noin ei kohdella uusia oppilaita. Rangaistukseksi hoidat klaaninvanhimpia kokoontumiseen asti, kun et ole harjoittelemassa tai nukkumassa"
"Et ole mestarini, et sinä voi minua rangaista!", Hanhitassu sihahti.
"Olen Kaislahammasta huomattavasti vanhempi ja kokeneempi, ja siksi myös häntä ja sinua korkeamassa asemassa, joten minulla on oikeus asettaa sinulle rangaistuksia, jos et toimi kuten kuuluisi", mestarini selitti kärsivällisesti. Hanhitassu heilautti äkäisesti häntäänsä.
"Kaislahammas ei ikinä olisi määrännyt minulle rangaistusta tästä", hän ärähti ja kääntyi sitten lähteäkseen pois.
"Siinä tapauksessa hän ei ole ollenkaan pätevä mestariksi tai edes soturiksi", Ruskataivas maukui viimeiset sanansa kovaan ääneen.

"Ensimmäisellä harjoitustuokiollasi aiheena on soturilaki, kaiken perusta. Ilman sen osaamista ei voi olla soturi. Mitä kohtia tiedät siitä?", Ruskataivas kysyi, kun olimme kiivenneet ylös rotkosta metsään.
"Oppilaat eivät saa syödä ilman lupaa ja että klaania pitää puolustaa jopa hengen uhalla", vastasin. Punaruskea mestarini nyökkäsi. "Hienoa, osasit pari kohtaa. Meidän, Taivasklaanin Soturilaki on hieman erilainen kuin metsän klaanien, sillä meillä ei ole rajanaapureita, muuta kuin pieni rottakansa, joka ei kuitenkaan ole uhannut meitä vuodenaikoihin." Kuuntelin tarkasti mestarini opetusta.
"Sitten itse soturilakiin. Ensimmäisen kohdan osasitkin jo. Tässä välissä muilla olisi yksi laki, mutta se ei vaikuta meihin mitenkään. Kolmannenkin osasit hyvin. Sitten neljäs: Saalista tapetaan vain syötäväksi ja kiitä Tähtiklaania sen hengestä. Viides: Pennun on oltava vähintään kuusi kuuta tullakseen oppilaaksi...", Ruskataivas kertoi ja kuuntelin tarkasti.

"...Ja sitten vielä viimeinen kohta, joka ei oikeasti ole soturilain kohta, mutta yhtä tärkeä silti. Parantajilla ei saa olla kumppania, tai varsinkaan pentuja", kolli lopetti.
Hän vilkaisi pimentyneelle iltataivaalle, joka oli pilvien peitossa.
"On jo myöhä. Palataan leiriin", hän päätti. Ruskataivas johdatti minut takaisin leiriin.
"Miksi parantajilla ei saa olla kumppania tai pentuja? ", kysyin. Mestarini kohautti olkiaan.
"Varmaan he panisivat aina pentunsa ja kumppaninsa etusijalle, eivätkä vaikka taistelun jälkeen hoitaisi pahiten haavoittuneita vaan pentunsa tai kumppaninsa"

Nuin, ensimmäinen osa valmis ^^ pahoittelen sen lyhyyttä ja tönkköytä, mutta yritän tehdä seuraavasta osasta paremman.