Monet sanovat elämän olevan kuin pilvillä tanssimista, tai meikeillä leikkimistä, niin kuin minä sen ilmaisisin. Kuvitelmissani tanssin valkoisessa mekossa ihastukseni kanssa ja kaikki katsovat meitä ihailevasti, ei halveksivasti eikä inhoten vaan avoimesti. Se ainakin on unelmani.
Aina kun suljen silmäni, pääsen lentämään loppumattomalta näyttävän veden yli, jonka keskellä kasvaa yksinäisenä puu, vain kuu taivaalla haikeasti sitä tuijottaen, jonka luokse pääsen milloin vain sen mieltä nostattamaan. Käsilläni voin taikoa niin monta lintua kuin haluan, niin monta että ne täyttävät puun jokaisen oksan.
Vaan ei. Oikeassa elämässä kaikki ei mene ihan suunnitelmien eikä kuvitelmien mukaan. Ensinnäkään en osaa lentää. Enkä osaa taikoa, yritin mutten onnistunut. Harmi. Ja ihastukseni ei edes vilkaise minun suuntaani. Saati sitten muut ihmiset, tai itseasiassa he kyllä katsovat minua, pilkkaa ja pahoja ajatuksia silmissään. Ne eivät koskaan voisi katsoa minuun niin kuin heidän haluaisin.
Minä olen tyttö, joka ei koskaan sopeutunut heidän joukkoonsa. Heidän, jotka vievät tavarani, rahani ja itsevarmuuteni. Olen 16, vaikken siltä näytäkään heidän mielestään. Saattaisin pitää itseäni kauniina, mutta heidän mielestään kuulun kaatopaikalle valtamerten pohjaan. Voisin uskaltautua tekemään jotain, ylittämään itseni, mutten voi, en uskalla, he ovat aina vierellä tuijottamassa pienintäkin virhettäni, josta voivat minua jollain tapaa loukata. Kyllä, olen koulukiusattu. Ja tämä on tarinani.
Minä olen Myriam.
YOU ARE READING
Am I Dying?
Teen FictionKaksi vuotta sitten Myriamin isä kuoli ja muutettuaan äitinsä luokse asumaan ja vaihdettuaan kouluaan, häntä on kiusattu ankarasti hänen ystävänsä petettyä tämän. Myriam haaveilee elämänsä suunnan kääntämisestä, siitä kuinka elämäkin kääntyy aina lo...
