5SOS Kidnapped Me (In Finnish)

1|5SOS kidnapped me

Sade piiskasi kasvojani astellessani hämärtyvässä illassa kohti kotiani. Ympärilläni velloi vaaran tuntu, enkä edes tiennyt miksi. Kuitenkin kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni.

Ei hätää, Valerie, ei enää pitkä matka kotiin. Rauhoittelin itseäni. Tosiaan, olin jo todella lähellä kotiani, jossa äitini olisi varmaankin jo nostanut ruoan pöytään.

Olin jo kaivamassa avaimia taskustani, kun sydämeni oli pysähtyä kauhusta. En pystynyt hengittämään. Olin aivan shokissa. Huidoin käsiäni kuin hullu.
Joku oli tarttunut minuun, ja vetänyt mustalla hansikkaalla peitetyn kätensä suuni eteen, jotten kykenisi huutamaan. Kylmät väreet kulkivat jälleen selkäpiitäni pitkin yrittäessäni rimpuilla nappaajani kynsistä.
Tunsin kuinka minua lähdettiin vetämään taaksepäin, ja taskulampun valo häikäisi silmiäni.
Musta huppuinen mies oli astunut eteeni, ja osoitti minua taskulampullaan suoraan kasvoihini, toisen kiskoessa minua kohti mustaa pakettiautoa.
Yritin kiljua, mutta se oli turhaa, sillä edelleenkin suutani peitti mustan hansikkaan omaavan miehen käsi. Yritin purra häntä kämmeneen, mutta ilmeisesto hansikas oli sen verran paksu, ettei miestä sattunut. Ainakaan tarpeeksi.

Tunsin kuinka jokin kolahti pohkeeseeni. Pakettiauto. Minut kiskottiin sisään avaonaisista ovista, ja näin, kuinka kolmas huppupää saapui paikalle. Hän vetäisi taskustaan mustan liinan. Tunsin liinan silmilläni. Sitten se kiristyi, ja se solmittiin, enkä nähnyt enään mitään. Pelko valtasi kehoni, ja kyyneleet puskivat silmäkulmistani.

Tunsin, kuinka käteni sidottiin selkäni taakse, ja minut jätettii takakonttiin makaamaan. Kuulin, kuinka ovet paiskattiin kiinni. Olin yksin. Minut oli siepattu. Olin aivan lähellä kotiani, mutten voinut rynnätä juoksuun, päästäkseni kotiin. Mitään ei ollut enään tehtävissä. Ei mitään. Minut oli kidnapattu.
Entä mitä he aikoisivat tehdä minulle ?

Kuulin, kuinka auto käynnistyi. Nyt siis lähtisimme, enkä välttämättä enään koskaan näkisi vanhempiani, perhettäni, ystäviäni...

***

Ovet kiskaistiin auki. En tiennyt, kauanko aikaa oli kulunut. Ajan tajuni oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Pian kuulin ovien avautuvan, ja vahvat käsivarret tarttuivat minuun. Ne kiskoivat minut ylös yllättävän hellävaraisesti, ja pian jo lepäsinkin vieraan miehen käsivarsilla. Tunsin miehen hengityksen kasvoillani. Tahdoin pois. Minua pelotti, pelotti aivan kamalan paljon !

Joku avasi oven, jonkin talon oven luultavasti, ja mies joka minua kannatteli,astui sisään.

Pian minut jo laskettiinkin jollekkin kovalle istuma-asentoon, ja liina kiskaistiin silmiltäni.
Räpyttelin hetken aikaa silmiäni, niitä häikäisevässä valossa.
Edessäni seisoi kolme miestä, huput, ja naamiot päässään, ja heidän viereensä saapui neljäs.
Minut oli laskettu puiselle tuolille, jonka selkänojaan käteni olivat sidottuina.

"KEITÄ TE OOTTE, JA MIKS HELVETISSÄ VANGITSITTE MUT TÄLLEIN ?!" Olivat ensimmäiset sanani, jotka sain sanottua. Itseasiassa kyllä huusin ne, mutta väliäkö sillä muka on, kun ei kukaan sitä luultavasti edes voisi kuulla. Ei kukaan muu, kuin nuo neljä perverssiä kidnappaajaa.

"Rauhotu ! Kiljut ku päätön kana !" Sanoi yksi miehistä, kummalmisen tutulla äänellä kuitenkin

"No mistä mä voisin tietää, vaikka kohta oisinki päätön !" Tokaisin

"Älä huoli, et oo" totesi toinen miehistä

"Ei sun tartte ku kokata, ja siivota, jne. " selitti kolmas

Tuhahdin turhaantuneena

"Ettekö muks ite osaa ?"

Miehet vain pudistelivat päätään. Todella hienoa !! Olin kidnapattuna, ja mitä minun pitäisikään tehdä ? Kokata, ja siivota tuntemattomille !!