Miles Away

Prologi

Oli pimeä ilta marraskuun lopulla. Ilmassa tuoksuivat vastaleivotut leivonnaiset. Brunette tyttö näytti pelokkaalta kulkiessaan yksin ihmisjoukossa, kylän joulunavajaistapahtumassa. Ihmiset tönivät häntä, kiirehtiessään hänen ohitseen. Tyttö pysähtyi yksinäisen kojuteltan viereen yrittäen olla pois muiden tieltä.

Mitä jos hän ei tulisikaan? Mitä jos hän ei pitäisikään minusta? Mitä jos en tunnistaisi häntä? Mitä jos hän ei olisikaan se tyttö, jonka tunsin? Mitä oikein olen tekemässä?

Tuhannet kysymykset vilisivät tytön päässä tämän tuijottaessaan ohi yhä kiirehtiviä ihmisiä. Hän oli viimein oikeasti tapaamassa parhaan ystävänsä. Parhaan ystävänsä, jonka tämä tunsi vain internetistä. Äiti oli ollut väärässä sanoessaan, ettei keneenkään voi luottaa internetissä. Tai mitä jos ei ollut ollutkaan?

Shake up the happines
Wake up the happines
Shake up the happines
It's Christmas time

Joululaulun sanat alkoivat kaikua ilmassa. Tyttö keräsi rohkeutensa ja lähti taas kävelemään, vilkuillen ympärilleen.

There's a story that I was told
and I wanna tell the world
before I get too old
I don't remember it, so let's December it
And reassemble it, oh yeah

Yhtäkkiä joku hyppäsi tytön päälle niin että he kummatkin melkein kaatuivat maahan. Brunette tunnisti toisen tytön heti ja hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän puristi itseänsä vasten tuota, hiukan lyhyempää tyttöä. Ja hän tiesi, että sitä halia hän ei koskaan unohtaisi.

Once upon a time in a town like this,
a little girl made a great big wish
To fill the world full of happines
and be on Santa's magic list

Halia seurasivat itkun ja naurun sekaiset sanat. Uusi hali. Naurua ja itkua. Ihmisten katseita. Ja taas naurua. Eikä se ollut sitä naurua, mitä nauretaan huonoille vitseille kun yritetään olla kohteliaita. Se oli sitä naurua, mitä nauretaan parhaan ystävän kanssa. Sitä, mitä kukaan muu ei voi ymmärtää.