Rankka Elämäni

UUSI KOULU

Luku 3

Olen pahoillani kun kesti näin pitkään. En saanu inspii ja jos huomaatte kirjoitus virheitä niin sanokaa, koska minä en ole suomalainen ja minä en tiedä joskus miten jotkut sanat kirjoitetaan tai mitä sana sopisi.
Muistakaa tykätä!

Aulan edessä oli rappusia
josta käveli joku
tyttö.
Se oli suunilleen mun ikäinen.
" isä, tiedätkö missä mun puhelin on?" tyttö kysyi.
Hän oli tosi kaunis. Lumen valkeat hiukset, pikku nenä, meren siniset silmät ja ihanan täyteläiset huulet.
"En tiedä Lauraseni, mutta tulisiko tapaamaan uutta kaveriasi?" Markus kysyi.
Laura nyökkäsi ja esitti itsensä.

"Hei, minä olen Laura. Kuka sinä olet?"
"Minä olen Iina, hauska tavata."
Sanoin, vaikkei ollu hauska tavata.
"Myös."
"Laura, vietkö Iinan hänen huoneeseensä?" Markus kysyi.
"Joo,-
Tuutko?"
"Tuun." Sanoin ja seurasin Lauraa toiselle kerrokselle.

Sitten kun tultiin yhden oven eteen, Laura sanoi, että hänen huoneensa oli mun huoneen vieressä ja, että jos mä tarviin jotain nii voin tulla kysyy siltä.
Laura oikeestaan vaikutti aika kivalta, mutta en voi olla varma siitä vielä kun en tiedä minkälainen hän on luonteeltaan.
Heti kun Laura meni omaan huoneeseensa, minäkin menin omaan huoneeseeni.

Olisin voinut tanssia onnesta, mutta en tanssinut, kun minun pitäisi vähän ryhdistäytyä aikuisemmaksi. Olin aika lapsellinen, vaikka olin
Se oli niin siistin näköinen.
Siellä oli parisänky, vaatehuone, ja vielä oma TV:kin.
Minulla on ollu kyllä oma huone, koska olen ainoa lapsi,
Mutta mulla ei ikinä ollu oma TV. Ja mulla ei ole ikinä ollu vaatehuone.

Mä oon nii iloinen, että voisin hyppiä varmaan sadan metrin korkeuteen!
Menin heti ensimmäiseksi
kokeilemaan sänkyä, sit menin kattoo vaatehuonetta.

Siellä oli jo onnekseni vaatteita.
Minulla ei oo enää matkalaukku eikä vaatteita, koska kun me olimme matkalla tänne nii me käytiin kaupassa, ja arvatkaa mitä,
Äiti unohti lukita auton.
Olin tulla hulluksi, mutta sain onneksi hillitettyä itseäni.
Niinpä jäimme ilman vaatteita.

Alakerrasta kuului lautasten kolinaa ja sitten kuului äitini ääni joka kutsui minut ja Lauran syömään. Menin heti alakertaan kun minulla oli tosi nälkä. Olin just menossa huoneestani pois, kun kuulin Lauran puhuvan jollekin.

"Joo, se tuli tänään." Hän oli näköjään löytänyt puhelimensa.
Arvasin heti, että Laura puhui minusta.
"Joo, no ei se ole yhtä kaunis kuin minä."
En jaksanut enää kuunnella vaan menin alakertaan.

Äiti ja Markus puhui jostakin koulusta, kun menin istumaan ruokapöytään.
"Iina me ollaan päätetty, että menisit samaan kouluun missä Laurakin on. Hän voisi näyttää sinulle paikat ja luokat, eikö niin Laura?"
Huomasin vasta nyt, että Laura oli tullut myös pöytään.
"Joo,kyl mä ehkä voin näyttää jotkut paikat" Laura sanoi.
"Laura, sinun pitää näyttää joka paikat. Iina ei tunne sieltä ketään." Markus oli oikeassa, minä en tuntenut sieltä ketään, mutta en halunnut että Laura näyttää minulle paikkoja. Hän näyttää just sellaisista Cool tytöistä.

Mutta isä! Minulla on muita tärkeämpiä asioita!" Laura huusi.
"Mitä tärkeämpää sinulla muka on?"
Päätin osallistua heti keskusteluun, kun muuten Laura ja Markus alkaisivat riidellä minun takia.
"Öö, Markus kyllä minä voin kysyä joltakin." Sanoin Markukselle.

"Oletko varma Iina?"
"Olen" sanoin Markukselle vaikka en oikeastaan ollut varma. Laura ja minä lähdimme syötyämme huoneeseemme. Kun katsoin kelloa, kello oli seitsemän. Päätin soittaa kavereilleni ja kysyä kuulumisia.