-Luna
Herään seuraavana aamuna siihen, että joku tökkii minua otsaan. Avaan silmäni ja karjaisen: "Mitä hemmettiä sä teet mun huoneessa Jacob?! Stalkkeri!"
Tuo hörähtää nauruun ja sanoo: "Sun äitis päästi mut herättää sut".
"Okei. Nyt ulos mun huoneesta, mun pitää vaihtaa vaatteet!"huudahdan ja vierin peitto päälläni lattialle ja makoilen siinä niin kauan kunnes Jacob poistuu huoneestani.
Nousen ylös nopeasti kuin salama ja vaihdan vaatteeni. Harjaan hiukseni ja laitan kevyen meikin. Kävelen hiljaa ulos huoneestani ja näen Jacobin istumassa lattialla risti-istunnassa vertailemassa käsilihaksiaan toisiinsa.
"Miks hemmetissä sä kattelet sun lihaksia lattialla?" Kysyn ja nostan toista kulmistani.
"Öh mä tota, ei mitään. Mennään syömään, mulla on nälkä", Jacob selittää ja nousee ylös nopeasti.
Pyöräytän silmiäni ja kävelen ulos hänen perässään.
Kävelemme metsätietä pitkin oudon hiljaisuuden ympäröiminä. "Minne sä aattelit mennä syömään? Ja ihan vaan varotan etten ottanu mun lomppakoa joten sä saat maksaa", näytän kieltäni ja hypähdän eteenpäin. "Mulla on yks paikka mielessä", Jacob sanoo katsoen ylös hieman ujon näköisesti, mutta väläyttää pian minulle niin tutun virneen. Kävelemme vielä jonkin aikaa tietä eteenpäin kun yhtäkkiä Jacob pysähtyy ja nostaa minut yhtäkkiä hartialleen. "Jacob! Laske mut alas heti! Mitä sä teet!" Huudahdan niin kovaa, että se kaikuu metsässä. "Kannan sut sinne", kuulrn virneen hänen äänessään vaikken näekään hänen kasvojaan. Tuhahdan ja Jacob lähtee yllättäen rämpimään metsään. "Älä sit ees kuvittele liuttavas niitä käsiäs siitä yhtään ylöspäin! Ja miks me ollaan menossa metsään?" Huudan tuon alaselälle Jacobin pitäessä käsiään polvitaipellani pitääkseen minut kyydissä. "Oo nyt vaan iha rauhas äläkä kysele niin paljon. Se on yllätys", Jacob naurahtaa ja läpsäyttää minua peffaani. "Hei! Senki pedo! Mä niin kostan tän sulle. Kukaanha ei koske mun upeaan takamukseen ilman lupaa!" Huudan samalla kun alan läpsiä miehenalkua tämän takamukseen. Tämän seurauksena Jacob alkaa juosta nopeasti ja tarraudun kiljuen hänen keskivartaloonsa kiinni etten tippuisi maahan naama edellä.
Hetken juoksemisen jälkeen Jacob pysähtyy ja päästän hänestä irti. Hän laskee minut maahan mutta laittaa kätensä silmilleni. "Hei ihan oikeesti mitä sä teet?" Tuhahdan turhautuneena kun Jacob ohjaa minua eteenpäin. Hän ottaa kädet silmiltäni ja huudahtaa: "Tadaa!". Katson ympärilleni ihmeissäni. Seisomme pienen kallionkielekkeen päällä. Kallion edessä levittäytyy kukkapelto joka on täynnä erivärisiä kukkia. Kalliolta näkee myös pellon taakse merelle. Tajuan vasta nyt miten korkealle olemme tulleet sillä pellon jälkeen näyttää olevan syvä äkkijyrkänne suoraan mereen. Seison suu auki loksahtaneena ja katson suoraan jalkoihimme. Siinä on kömpelösti levitetty sininen viltti ja kori joka näyttäisi olevan ostettu kylän ainoasta käsityöliikkeestä. Korin kyljessä on vielä hintalappukin kiinni jossa lukee "Alennuksessa -50%".
Katson Jacobiin ja hän katsoo jalkoihinsa naama tulipunaisena. "Jacob mitä tää on?" Sanon hämmästyneenä. "Siinä korissa on ruokaa. Istu", Jacob sanoo nopeasti ja yrittää virnistää hermostuneisuutensa keskeltä. Naurahdan vähän ja istun alas Jacobin tehdessä samoin. Avaan korin ja katson sisälle. Se on täynnä selvästi Emilyn, Samin tyttöystävän leipomia muffinsseja. Hymyilen ja otan yhden muffinnsin ja haukkaan siitä ison palasen. Vatsani kiittää Emilyn olemassaoloa samalla kun Jacob katsoo minuun vinolla ilmeellä. "Sulla tais olla nälkä" Jacob naurahtaa jo huomattavasti vähemmän hermostuneena. "Joo mvä en shyöny miään khokho eilishiltana khoshkha äithi oli unhohtanhu khäydä khauphasha", mumisen suu täynnä muffinssia. Jacob purskahtaa nauruun. Jacobin nauru tarttuu minuun ja alan tukehtumaan muffinssiin, mutta saan sen nielaistua alas ja nauramme ties kuinka pitkään.
Keskustelemme jonkin aikaa koulusta ja seuraavista kokeista samalla kun syömme kun yhtäkkiä kuulemme oksan katkeavan läheisen puun yläosasta. Päämme kääntyvät kuin salamana puun juurella olevaan puskaan josta kuuluu voihkimista.
Nousimme nopeasti pystyyn ja kävelimme puskan luokse. "Jared mitä hemmettiä sä teet täällä! Mä sanoin teille et pysykää poissa" Jacob murahtaa Jaredille lähes vihaisena. Vilkaisen Jacobin kasvoja hieman yllättyneenä, mutta käännyn samantien Jaredin suuntaan. "Ömm noku Paul halus, että mä tulisin vakoilee teitä", Jared sanoo hynyillen pahoittelevasti ja hieroen niskaansa. Katson ylös ja näen oksan katkenneen todella korkealta. "Voi ei Jared ooks sä okei! Miten sä ees pääsit noin korkeelle!" huudahdan polvistuen hänen tasolleen ja katsoen kuinka pahasti hän on vaurioitunut. Yllättäen Jared vaa nousee seisomaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja silmäni suuni venyvät niin isoiksi kuin mahdollista. "M-miten sä-sähän putosit tu-tuolta asti?", kuiskaan järkyttyneenä katseeni kääntyessään takaisin puuhun ja sormeni osoittaessa katkeamakohtaa. Jared kääntyy nopeasti suuntaani ja selittää: "No siis kum tota ei se ees ollu niin korkeella. Mulla on muutenki vahvat luut". Jacob näyttää vihaisemmalta kuin aikaisemmin. "Miks Paul halus sun vakoilevan meitä?" Jacob sanoo laittaessaan kätensä puuskaan. "Emmätiiä! Se uhkas, että se ei enää anna mun pelata niide luona!" Jared parkaisee ja Jacob pyöräyttää silmiään. "Miks mulla on sellane fiilis et oon pihalla. Miks tää on nii iso juttu?" Sanon hämmästyneenä katsoen poikia. "Koska nää on selvästikki Jacobin sulle järjestämät tre...mmmmmff" Jared on kertomassa virnistäen kun Jacob laittaa käden Jacobin suun eteen ja raahaa tuon kauemmas ja alkaa huutamaan tuolle jotain salaisuuksien pitämisestä ja bro koodista.
En pysty keskittymään heidän kinasteluunsa kunnolla sillä mielessäni pyörii liikaa ajatuksia. Miksi Jacob veisi minut treffeille vasta kun olemme tunteneet noin päivän? Tämä on niin sekavaa. Hän on ihan hauska, komea ja noh...omistaa hyvän takamuksen. Naurahdan itsekseni. En voi ajatella häntä vielä sillä tavalla kun en kunnolla tunne häntä.
Kaivan puhelimeni esiin ja laitan viestiä Leahille.
Luna: S.O.S. nähdään mun talolla puolen tunnin päästä.
Leah: Okei. Ja kerrot mulle sitten kaiken, saatan kyl aavistaa mist on kyse.
Katson viestiä kummastuneena samalla kun lähden kävelemään jättäen pojat kinastelemaan. Yritän mennä mahdollisimman huomaamattomasti metsään ja kävelen siihen suuntaan mistä Jacob ja minä tulimme.
Jonkin aikaa harhailtuani näin metsätien ja lähdin kävelemään talolleni. Näen Leahin seisoman etupihallani.
"Sori mä oon vähä myöhässä, mun piti suunnistaa takas", naurahdan ja yritän selventää päätäni.
Leah katsoo minuun tietävän lempeän huvittuneesti ja kysyy: "Noh, minne se vei sut?"
Katson tyttöä yllättyneesti. "Mennään sisälle nii mä kerron kaiken mitä tapahtu, ja sä neitiseni kerrot mistä sä oot tietos saanu", naurahdan ja osoitan häntä sormella.
Ookei elikkäs... uus kappale 😂 En oo hirveesti kirjottanu koska tbh inspistä on mut se on vaa aika vaikeeta alottaa. Oon suunnittelemassa sen mun uuden kirjan Juonta ja hahmoja joten kaikki aika/moti mille mulla on aikaa kirjottamisen suhteen menee siihen. Voin varmaan kirjottaa tätä siinä sivussa, mutte nää kappaleet tulee varmaan aina olemaan näin lyhyitä😂 Jos teillä on jotain ehdotuksia tätä tarinaa varten nii kommenttii vaan nii saatan laittaa. Mulla on aika tarkka näkemys tän juonen kululle, joten tää elpyy nyt tästä tauosta. Ilya 😘
~Nelle
Ps. Sori mahd kirjotusvirheistä
