"Emo, miksi hän ei avaa silmiään?" Vatukkapentu tivasi ja viuhtoi hännällään. "Ehkä hän ei osaa avata niitä!" Säihkepentu miukui silmät suurina. "Höpsis, hän tekee sen varmasti pian", Ruusuhohde kehräsi laskien katseensa vatsansa suojassa torkkuvaan Kanervapentuun. Miksi minun muka pitäisi avata silmäni juuri nyt? Se oli Kanervapennun ensimmäinen kunnon ajatus. "Leikitään sitten sillä aikaa hiirtä ja soturia. Sinä olet hiiri!" Vatukkapentu naukui ja loikkasi Säihkepennun päälle. Kuului henkäisy, kun ilma tyhjeni naaraan keuhkoista. "Varovasti nyt, Vatukkapentu!" Ruusuhohde nuhteli ja nosti Säihkepennun viereensä. Muutaman rivakan nuolaisun ja hellän sanan jälkeen pentu oli taas jaloillaan. "Miksi en ikinä saa pitää hauskaa?" Vatukkapentu nurisi kuinoaan nyrpistäen. "Voit tehdä jotain muuta hauskaa, kuin liiskata sisaresi", Emo torui, mutta Vatukkapentu erotti pilkkeen tämän silmäkulmassa. "Menen sitten ulos!" Vatukkapentu kivahti ja lähti nokka pystyssä marssimaan ulos pentutarhasta. "Kollit", Säihkepentu tuhahti ja alkoi pyöritellä sammalpalloa valkeissa käpälissään. "Pennut" , Ruuduhohde naukui viikset naurusta väristen.
YOU ARE READING
Tähtien Kutsu
FanfictionSadeklaaniin on syntynyt kolme tervettä pentua; Säihkepentu, Vatukkapentu ja Kanervapentu. Pienokaisten emo on pennuistaan kovin ylpeä, mutta sitten tapahtuu jotakin kamalaa. Säihkepentu sairastuu vakavasti, ja koko klaanin suruksi liittyy Tähtiklaa...
