Varjosiiven Uhkaus

Luku 2

Korppitassu heräsi tavallista aikaisemmin. Muut nukkuivat vielä sikeästi. Korppitassu hiipi hiljaa ulos oppilaiden pesästä, jottei herättäisi muita. Hän käveli aukiolle. Aukiolla ei ollut ketään. Korppitassu meni hakemaan myyrän tuoresaaliskasasta." Taidat olla tänään aikaisin liikkeellä." Hänen takaansa kuulunut ääni sai hänet pudottamaan myyrän. Hän katsoi taakseen." Miten niin?" Hän kysyi takanaan olevalta Varjosiiveltä." Sitä vain, että olet varmaan ollut jo pidemmän aikaa hereillä, vai mitä?" Varjosiipi kysyi häneltä tuijottaen häntä suoraan silmiin." En, heräsin vasta." Korppitassu vastasi hämmentyneenä." No, minä taidankin tästä lähteä saalistamaan." Varjosiipi totesi. Hän käyttäytyy oudosti, Korppitassu ajatteli. Aivan kuin olisin häirinnyt häntä jotenkin. Hän käveli takaisin pesäänsä. Toisaalta, voinhan minä nukkua kauemminkin, Korppitassu ajatteli. Hän heräsi seuraavan kerran aukiolta kuuluviin ääniin. Nyt jaetaan varmaan paikat aamupartioihin. Minäkin haluan mennä aamupartioon, Korppitassu innostui ja käveli aukiolle." Ja aamun rajapartioon lähtevät.. Hohtojalka, Pääskytassu, minä ja Kiviterä!" Varapäällikkö Lumipilvi kuulutti aukiolla." Ja Korppitassu, haluaisitko tulla saalistuspartioon mestarisi Aamuruskan, Kaarnakynnen ja Naavaturkin kanssa?" Hän kysyi Korppitassulta." Tietysti!" Korppitassu hihkaisi." Hyvä. Voitte saalistaa reviirin pohjois-osassa." Lumipilvi naukaisi. Korppitassu lähti muiden mukaan. Kun he olivat reviirin pohjois-osassa, hän haistoi hiiren. Hän hiipi vaanimis-asennossa kohti hiirtä. Hän hyppäsi hiirtä kohti ja puri sitä niskaan. Hän hautasi hiiren ja haisteli ilmaa. Hän haistoi oravan. Hän näki pienen olennon korkealla puussa. Miten ihmeessä hän voisi päästä tuonne? Ennen kuin hän kerkesi miettiä kunnolla, Naavaturkki näki saman oravan. Naavaturkki ponnisti takajaloillaan ja hyppäsi runkoa vasten. Hän otti kynsillään kiinni rungosta ja kiipesi ylös. Sitten hän meni oksalle, jolla orava oli, ja puri sitä niskasta. Sitten hän kiipesi turvallisesti alas puusta orava hampaissaan. Wau! Minäkin haluan kokeilla tuota, Korppitassu ajatteli. Hän näki variksen puun oksalla. Kai tuokin kelpaa, hän ajatteli. Hän ponnisti jaloillaan, samalla tavalla kuin Naavaturkki ja hyppäsi. Hän yritti ottaa kynsillään kiinni rungosta, mutta hänen kyntensä iskeytyivät runkoon, niin, että yksi hänen kynsistään katkesi. Hän ulvaisi kivusta ja tippui maahan." Oletko kunnossa?" Kaarnakynsi kysyi häneltä huolestuneena." O-olen...kai." Hän sopersi." Meidän kannattaa palata leiriin." Kaarnakynsi naukaisi." Sinun kannattaa näyttää tuota kynttä parantajalle." He palasivat leiriin ja parantaja hoiti hänen kyntensä." Voisitko mennä hakemaan uusia sammaleita klaaninvanhimpien makuusijoihin?" Kaunolampi ehdotti. Korppitassu nyökkäsi ja lähti hakemaan sammalta. No, onneksi illalla on kokoontuminen.