I Love you, okay?

2 | Tuttuja

"Ei juma tää on magee" Emily sanoo ensitöikseen astuttuaan uuteen kotiimme. Talo on hyvin vaaleasti sisustettu, joka siis ei todellakaan haittaa minua. Ovesta kun astuu sisään on ihan ekana edessä pieni eteinen ja siitä katsottuna vasemmalla on keittiö ja oikealla olohuone. Ylä kerrassa on minun huone ja alhaalla Emilyn JA molemilla on omat siis OMAT kylpyhuoneet.

***

"Emily"

"no"

"käytäskö pienellä kävelyllä? voitas vaikka poiketa starbucksissa" kysyn.

"onko ihan pakko" Emily marisee.

"on" totean ja nousen sohvalta jotta voisin sammuttaa television ja käydä vaihtamassa vaatteet. Vaihdan kuluneet lökärini vaalean sinisiin farkkuihin ja t-paitani siniseen toppiin ja vaaleaan neuleeseen. Käyn vielä pesemässä hampaat.

"Emily ootko sää valmis" huudan nii kovaa kuin vain voin, joka ei kuitenkaan tainnut olla kovin hyvä idea koska minulla ei ole mitään hajua tämän kerrostalon äänieristyksistä.

"joo joo ei tarvii huutaa"

***

Olemme kävelleet jo jonkun pari tuntia, kai. Meillä ei ole mitään hajua missä olemme ja emme voi katsoa mapsista koska molemmilla on akku loppu... paras idea ikinä lähteä kävelylle -huomatkaa sarkasmi- 

"mä en lähde enään koskaan sun kanssa kaupunkiin ilman että meillä on mukana joku joka tuntee paikan kuin omat taskunsa" Emily marisee.

Olin juuri sanomassa hänelle jotain kunnes törmään johonkin isoon.

"voi vittu voisitko varoo vähän" tämä asia johon törmäsin sanoi.

"mitäs tulit päälle" mutisen kiukkuisesti ja nostan katseeni tähän poikaan, joka oli hyvin tutun näköinen.

"hei mähän tiiän sut, oot se johon törmäsin sillon lentokentällä" poika -jonka nimeä en nyt satu muistamaan- sanoo

Nyt muistin sen itsekkin, well this is embarrassing. Koko tämän 'pitkän' keskustelun ajan Emily oli vain seurannut hiljaa vierestä, joka ei ollut hänen tapaistaa.

"Melody, kukas tämä sinun poikaystäväsi jostaetoleikinäkertonutminulle on" Emily kysyy ilkikurinen ilme kasvoillaan. Näätkös? Emily on AINA nolaamassa minut uusien 'tuttavien' seurassa.

"turpa kii" mutisen hänelle. Poika -jonka nimeä en vieläkään muista- katsoo meitä oudosti.

"öhm.. kuiteskin etkö muista minua" poika kysyy.

"sori mut en"

"Anton" hän esittäytyy.

"hei kiva ku törmättii, ku tää meijän tyranni halus niin kovasti lähtee kävelylle ja nyt meillä ei ole mitään hajua missä olemme ja puhelimista on akku loppu" Emily sanoo ja minä muutun aivan punaiseksi. Mikä ihmeen tyranni?

"ai on neidot eksyny".

"No joo o, eli voitko nyt vaan auttaa ja lopettaa ton nauramisen" sanon kiukkuisesti. Oikeesti kuka voi olla noin kusipää?

"rauha, ei tarvii suuttua"

"no voi anteeks, mutta voisitko nyt auttaa"

"joo kertokaa osoitteenne niin vien teidän sinne"

"kai sulla on auto? mä en ainakaan meinannu kävellä metriäkään enään" Emily puuttuu asiaan. En kyllä minään halunnut kävellä enään olenkaan.

"joo on mulla, mutta pettymykseksi joudun kertomaan että joudut kävellä pari metriä"
Anton sanoo hymyillen. Oikeasti tuo hymy, voiko ihanempaa olla. HETKONEN mitä minä juuri ajattelin?

***

"kiitos kyydistä" Emily kiittää leveästi hymyillen.

"eipä mitään" Anton vastaa hymyillen.

"joo moikka" sanon ja lähden nopeasti kipittämään kotiamme kohti. Haluan nyt vain mennä pitkään lämpimään suihkuun, syödä sipsejä ja katsoa netflixiä ihanan pehmeässä ja leveässä sängyssäni Emilyn kanssa.

***

JEE uus luku. toivottavasti piditte tästä luvusta ja sori kaikki virheet joita en jaksanut tarkistaa. ja kuvassa on Melodyn vaateet jotka se laittaa päälle.

KETKÄ KAIKKI AIKOO KATSOA TÄNÄÄN SUOMI-SLOVAKIA PELIN? need to know