Katson kauhuissani tuntematonta miestä silmiin, niin samanlaisiin, kuin minulla. Hän pitelee kädessään asetta ja osoittaa sillä tajutonta isääni. Mies painaa liipaisinta ja minä alan kirkumaan.
Nousen nopeasti istumaan sängyssäni ja yritän tasata nopeaa hengitystäni. Äitini istuu vierelläni sängyllä ja hyssyttelee minua. Tutkailen hätäisesti tuntematonta huonetta, kunnes tajuan, missä olemme. Muutimme äitini kanssa Etelä-Englantiin tätini luokse pari viikkoa sitten.
"Näitkö pahaa unta?" äitini kysyy hellästi ja silittää nihkeää poskeani. Nyökkään hitaasti.
"Sun pitäis saada unta, huomenna on ensimmäinen koulupäivä", äiti sanoo. Nyökkään uudestaan ja hän nousee sängyltäni ja lähtee uudesta huoneestani, mutta jättää oven hieman raolleen. Lysähdän takaisin makuuasentoon ja tuijotan kattoa. Olen nähnyt samaa painajaista siitä asti, kun se tapahtui puolisen vuotta sitten. Mietin, mitä olisi tapahtunut, jos olisin pystynyt silloin liikkumaan kauhultani. Olisiko isä vielä elossa? Olisinko minä kuollut? Kaikkein eniten minua kuitenkin häiritsee murhaajan silmät. Ne ovat täysin identtiset minun silmieni kanssa. Ja vielä häiritsevämmäksi sen tekee fakta, että silmieni väri on todella harvinainen. Ne ovat nimittäin violetit. Pyöriteltyäni asioita ainakin tunnin päässäni, pystyn viimein nukahtamaan uudelleen.Seuraavana aamuna herään unenpöpperöisenä herätyskelloni piipitykseen ja yritän sammuttaa sitä onnistumatta, kunnes tajuan, mikä päivä tänään on. Tänään on ensimmäinen päiväni lukiossa uudessa kotikaupungissani Dairissa. Kello on viittä vaille seitsemän, joten olen vielä onneksi ajoissa. Nousen hitaasti sängystä, mutta jään vielä hetkeksi istumaan sen reunalle. Pieni surullinen hymyn poikanen karehtii huulillani, kun katsahdan peilikuvaani sänkyä vastapäätä olevasta peilikaapista. Hiukseni ovat näköjään onnistuneet kumoamaan painovoiman. Pitkät vaaleat suortuvat sojottavat eri suuntiin ja yritän saada niitä ruotuun sormillani. Toivottoman tehtävän jälkeen päätän vihdoin nousta kunnolla ja menen alakertaan aamiaiselle. Äitini ja tätini ovat molemmat menneet jo töihin, sillä tätini työskentelee lentoemäntänä ja äitini työskentelee taiteenvälittäjänä jollekin rikkaalle paikalliselle perheelle ja matkustelee paljon sen takia. Me molemmat rakastamme äitini kanssa taidetta. Taisin periä sen häneltä, mietin ja tuhahdan hiljaa. Musiikkimakumme ovat kuitenkin niin kaukana toisistaan kuin olla ja voi. Äitini pitää rauhallisesta klassisesta musiikista, johtuen varmaan stressaavasta työstään, mutta minä rakastan sellaista rockin, punkin ja popin sekoitusta, eli käytännössä klassisenmusiikin vastakohtaa. Itse asiassa meissä ei taida olla mitään muuta samaa kuin ruumiinrakenne ja rakkaus taiteeseen. Joudumme useinkin riitoihin sen takia, mutta sovimme kuitenkin pian, sillä riitamme ovat usein todella typeriä. Etsin kaapista kulhon ja kaadan siihen maitoa. Tajuan, etten ole edes laittanut siihen muroja vielä ja sanon ääneen:
"Toivottavasti koulussa sentää menee paremmin." Asetan murokulhon pöydälle ja alan syödä niitä hiljaisuudessa, kunnes tunnen jonkun nuolevan paljaita varpaitani. Katsahdan pöydän alle ja näen Svanten, Rita-tätini koiran, joka on rodultaan labradoodle, jos oikein muistan.
"Valitettavasti nää ei oo sulle", naurahdan ja rapsutan sitä korvan takaa.
Syötyäni muroni loppuun laitan kulhon ja lusikan tiskikoneeseen ja menen takaisin yläkertaan huoneeseeni. Pesin hiukseni illalla, joten päätän jättää ne auki, kun olen harjannut ne kunnolla. Pesen hampaani ja meikkaan kevyesti, kunnes päätän olevani siedettävän näköinen. Laitan vielä koulupuvun päälle ja nappaan reppuni naulakosta. Kello on vasta varttia vaille kahdeksan, mutta lähden varmuuden vuoksi hieman aikaisemmin, jos vaikka eksyn matkalla (hyvin paljon tapaistani), enkä haluaisi olla ensimmäisenä koulupäivänä myöhässä. Onneksi tätini näytti pari päivää sitten reitin koululle, mietin kun taivallan kohti koulua jalkaisin.
YOU ARE READING
The Sound Of Your Heart (Fin)
Teen FictionAlexa Collin on 16-vuotias tyttö, joka asui perheensä kanssa onnellisesti Lillessä, Ranskassa, kunnes koitti se päivä, josta hän näkee vieläkin painajaisia... Alexa joutuu muuttamaan äitinsä kanssa kokonaan toiseen maahan tapahtumien jälkeen ja pelk...