Soturikissat || Varjojen Vaarat

Varjojen Vaarat || Esinäytös

(KUVASSA PIHLAJATÄHTI)

Tähdet tuikkivat taivaalla ja heijastuivat maahan sataneesta lätäköstä. Oranssi naaras tutkaili taivasta silmät sirrillä. Hän tunsi lavassaan hipaisun ja haistoi raikkaan, makean tuoksun.

  "Hei, Pihlajatähti" päällikkö kuuli tutun äänen ja hätkähti. Hän kääntyi katsomaan ja näki kaksi tähtiturkkista naarasta, toisen lumenvalkean mustilla käpälillä ja toisen hopeanharmaan. Hänen silmiinsä syttyi toivonkipinä, keskellä loputtomia taisteluita ja verenvuodatusta.

  "Hetkenhämy! Lumilaakso!" Hän ryhtyi kehräämään äänekkäästi, mutta nähdessään sisaruksiensa vakavat ilmeet, hän vaikeni ja kietoi häntänsä käpäliensä päälle.

  "Minkälaista johdatusta olette tulleet antamaan?" Hän kysyi ääni väristen, mutta selkä suorassa.

"Varoituksen" Lumilaakson silmät välähtivät pahaa enteilevästi.

"Klaanissasi on kissa, jonka käpälät ovat verestä tahmeat. Sitä tipahtelee viiksistä, valuu turkista." Pihlajatähti kuunteli Lumilaaksoa ja huomasi vapisevansa kauttaaltaan.

Ennustusta jatkoi Hetkenhämy.
"Hän johtaa klaaninne taisteluihin taisteluiden perään, ja merkitsee rajanne verellä. Pimeys on tuleva, klaanit hukkuvat vereen."
Päällikkö tärisi ja kuunteli silmät pelosta selällään ja korvat luimussa.

"Mutta," Pihlajatähti höristi korviaan.

"Tulee raivo, väkevä kuin tuli, jonka kohtalo on suuri, pelastaa klaanit, voittaa taistelun kahden välillä."

Päällikön käpälät tärisivät. Hän löytäisi sen kissan. Ja klaanit pelastuvat.

Lumilaakso painautui kiinni Pihlajatähden kylkeen, ja Hetkenhämy toiselle puolelle.

"Sinä valitset hänet..."
Sisaret sanoivat yhtäaikaa, ja alkoivat haihtua. Pihlajatähti yritti epätoivoisesti löytää vielä häuvähdyksen kissojen tutusta tuoksusta, mutta turhaan.

"Sinä valitset hänet, etkä tule koskaan katumaan päätöstäsi" kuului Hetkenhämyn viimeinen kuiskaus, ja Pihlajatähti jäi yksin istumaan, tuijottamaan tähtiä.

//Teinki tän jo tänään c: Täst tuli vähä tönkkö ja lyhyt, 233 sanaa, mut votetkaa, kommatkaa xD