Dark Love (in Finnish)

2. I realized everything

Leahin nk

Tunsin koko ajan Joshuan katseen itsessäni. Yritin kaikin tavoin vältellä hänen edelleen hämmentynyttä ilmettään. Tiesin, että en voi tehdä sitä enää kauempaa, tunsin liian voimakasta vetoa häneen. Voi raukka!Hänellä ei ole mitään hajua siitä, mitä hänelle on tapahtumassa! Voitko jo kertoa hänelle? Alexa inisi päässäni. Käänsin katseeni kohti tuota suloista poikaa, joka alkoi heti hymyillä huomioidessani hänet. Hänen suloiset hymykuoppansa näkyivät nyt erittäin selvästi. En ole huomannut niitä aiemmin, ajattelin. Hänen siniset silmänsä suorastaan loistivat kirkkautta auringon valon osuessa niihin. Kun luulin, että hänellä ei ollut mitään sanottavaa, käänsin katseeni takaisin kohti opettajaa, joka selosti juuri jotain pilkun paikoista lauseessa, mutta en ollut keskittynyt siihen yhtään. En pystynyt keskittymään mihinkään. Vilkaisin sivusilmällä Joshuaa, joka näytti pettyneeltä. Hän odotti sinun tekevän aloitteen! Alexa jo murisi minulle. En ole sitä tyyppiä, joka tekee aloitteen heti, kun olen kiinnostunut jostakin. Odotan, että hän tekisi aloitteen ja jos hän ei tee, hän ei luultavasti ole kiinnostunut antamaan ihastumiselleni vastakaikua. Joshuan takia aion tehdä poikkeuksen. Onhan hän sielunkumppanini.

Ennen kuin kerkesin tehdä aloitetta, kello pärähti sen merkiksi, että tunti oli päättynyt. Kiirehdin ulos luokasta, ennen kuin Joshua saisi minut kiinni. Juoksin kohti tyttöjen vessaa, sukelsin sisälle yhteen monista ahtaista kopeista ja rojahdin lattialle jalat rintaani vasten. Mitä minä nyt teen? Ariana! Ariana, pitkäaikainen paras ystäväni olisi vastaus kaikkeen! Otin laukustani upoudeen iPhone 6s:n, jonka olin saanut isältäni lahjaksi. Kirjoitin Arianalle viestin, koska tiesin hänen vastaavan siihen heti, sillä hän oli aina kiinni puhelimessaan.

Leah: Ariana meidän pitää puhua ASAP!! Nähdään tyttöjen vessojen edessä!

Arianabae<3: Olen siinä minuutissa!

Nousin ylös vessan
AKatsoin kännykkäni kelloa. Se näytti 8:49. Oliko tunnin loppumisesta mennyt vasta kolme minuuttia? Pian näinkin blondin, noin 170-senttisen tytön juoksevan luokseni. Ariana oli ajoissa, kuten aina.
Koitin saada ääntä suustani aloittaakseni, mutta kehoni oli selvästi shokissa, kun kuului vain pelkkä pihaus, joka sai Arianan katsomaan minua kysyvästi.
"Hei, mä oon tässä. Mikä on hätänä?" Ariana kysyi ja katsoi erivärisillä silmillään omiini mikä sai kehoni hieman rauhoittumaan.
"S-siellä oli eräs poika..." sain sanotuksi kun näin Joshuan katsovan meitä.

Ariana käänsi katseensa Joshuaan, kun huomasi minun katsovan lasittunein silmin häntä.

Ariana ei selvästi vieläkään ymmärtänyt, mitä koitin selittää, vaan sanoi:
"Uu, häntä en olekaan huomannut, aikas söpö." Tuhadin vain. Niin tyypillistä Arianaa.

"Mitä olitkaan sanomassa? Jotain siitä pojast..." Ariana sanoi ja huomasin kauniissa silmissään huolestuneen katseen.
"Ei kai?" hän kysyi. Nyökkäsin tuolle tytölle.

Joshuan nk

Katsoin tuota kauneutta. Siinä hän katsoi minua täydellisillä vihreillä silmillään. Henkäisin ja koitin jatkaa matkaa, vaikka sydän käski jäädä. En voinut, oli liian aikaista ja hänellä oli joku siinä vierellä.

Jatkoin matkaa esittäen välinpitämätöntä, vaikka se oli hankalaa tuon hunajaisen tuoksun takia, mikä hänestä lähti.

Kuollut sydämmeni tykytti hullusti rinnassa. En ollut tuntenut tätä tunnetta pitkään aikaan. Viimeksi silloin, kun minun piti noin sata vuotta sitten kertoa ihastukselleni rakastavani häntä. Ei sittenkään. Tämä tunne oli paljon voimakkaampi. Tämä tunne oli aito.

Säikähdin, kun viereeni tuli tutun tuoksuinen hahmo.

"Wadap?" Erik kysyi minulta. Erik on siis erikoisin ja samalla parhain kaverini koko planeetalta. Hän on ainut homo poikanoita, jonka tunnen. Tai itse asiassa ainut noita, jonka tunnen ja ainut homo, jonka tunnen.

Hänellä on lyhyet vaalean ruskeat/tumman blondit hiukset ja pieni venytys vasemmassa korvassaan. Silmät ovat vekkulimaiset ja harmaansiniset.

"Mitäs tässä", vastasin jo tuttuun tapaan.

Kävelimme Erikin kanssa pitkin käytäviä, vaikka meillä oli ruokatunti. Minä en vampyyrinä tunnetusti tarvinnut moista ruokaa ja Erik ei vain jaksanut välittää elämäntavoistaan.

Katselin ihmisiä. Katselin erinäköisiä ihmisiä. Poikia ja tyttöjä. Pitkiä ja lyhyitä. Pulleita ja hoikkia. Ja sitten, sitten hän, jota olisin voinut katsella koko ajan. Tuo täydellinen olento, jonka olin nähnyt vasta ensikertaa tänään, vaikka olimme olleet samassa koulussa aiemmin.

Katsoin häntä taas lumoavasti ja ihmettelin outoa tunnetta, jonka olin saanut viimeisien tuntien aikana.

"Mitä tölläät?" Erik kysyi huvittuneena vieressäni saaden minut heräämään tähän maailmaan.

"Kuhan ihmettelen." sanoin viattoman kuuluisena.

"Oot ollu ihmeen hiljanen tänään. Onks kaikki okei?" Erik kysyi jo hieman huolestuneen kuuluisena.

Hänessä on se parasta, että hän ei ole kuka tahansa kaveri. Häntä oikeasti kiinnostaa asiani ja hän ymmärtää. Tätä asiaa on vain niin vaikea kertoa, kun en itsekään tiedä, mikä minulla on.

"Oikeasti ei ole mikään." naurahdin ja tartuin hänen olastaan taluttaen häntä eteenpäin.

Katsoin vielä taakseni. Tunsin pienen alakuloisuuden, kun en nähnyt häntä enää.

Erik lähti omalle tunnilleen, kun minä jäin vielä käytävään, muka etsimään kirjoja. Oikeasti en vain jaksanut matematiikkaa, mitä olin jo kerrannut eri kouluissa sadan vuoden ajan.

Opettajat luulivat minun olevan luonnon lahjakkuus kaikessa. Tietäisivätpä vaan.

Laitoin Erikille viestin, että lähden kotiin. Opettajat saattoivat laittaa merkinnän, mutta auta armias jos en ilmoittanut Erikille menoistani.. Sain kokea taatusti menkkamyrskyn noidalta, joka ei kuolematonta vampyyria säästellyt. Ei muuten, ihan hauskaa se on, mutta naapurit saattavat ihmetellä äkillistä sään muutosta.

Kävelin kohti mustaa ulko-oveani, joka toivotti hieman epämiellyttävällä tavalla tervetulleeksi.

Katsoin vielä synkkää katua, jossa Erikin ja minun kotini sijaitsi. Se oli täynnä tummia rakennuksia ja yksi kuollut puu.

Astuin kotimme eteiseen ja huokaisin tyytyväisenä, kun katsoin siivojan jälkiä. Paikat kiilsi ja joka paikka tuoksui hyvälle.

Otin jääkaapista yhden veripussin ja join sen tyhjäksi.

En ollut tavallinen verenhimoinen vampyyri. En tappanut satoja ihmisiä päivässä tunteakseni sekunnin mielihyvää. Join hieman elääkseni ja pysyäkseni hyvässä kunnossa. En myöskään juonut suoraan ihmisestä.

En silti ollut viaton. Ei kukaan vampyyri ole.

~~~
Jee toinen luku täällä! Anteeks, että tän julkasemisessa on kestänyt, mutta toivottavasti tykkäätte 😊

-Veera & Sara