COUNTING ON ME

COUNTING ON ME - LAIHO

Why can't you ever back down?

Why can't you just shut your face?

Oh god the feelings I feel

Would get me thrown in a cage

You're the one who's always screaming at me

I'm the one that keeps your lives so care free

What the fuck more do you want me to be?

Why must you do this to me?

"Laine!" kuului jämäkkä äänellä lausuttu huutoa muistuttava käsky maajoukkueen kapteenin, Mikko Koivun, suusta kun kyseinen nuori pelaaja luisteli rennosti ympäri jääkenttää. Se sai toisen nuoren pelaajan tarkkailemaan sivusta, kun Laine luisteli kapteenin luokse, aivan kuin odottaisi jotain positiivista palautetta tai jotain tehtävää suoritettavaksi. Aina vain Laine oli se, kenelle puhuttiin hyvään sävyyn ja miten hän tiesi sen, totta kai Sebastian kuunteli keskustelua kauempana Leo Komarovin kanssa.

"Älä sure poika, kyllä kaikki on pian parempaan päin", yritti Komarov lohdutella. Ei siinä mitään haittaa ollut, mutta kun mies puhui venäjää, ei nuorempi jääkiekkoilija ymmärtänyt laisinkaan mitä toisella oli kerrottavana. Niinpä Sebastian Ahona tunnettu nuorukainen vain katsoi Komarovia hämmentyneellä, mutta osittain myös uhmakkaalla ilmeellä. Lohdutuksista ei olisi apua, hän tiesi täysin, että Laine tulisi olemaan aina parempi. Aina Laineesta puhuttaisiin enemmän, aina Laine puhuisi enemmän.

"Puhumisessasi ei ole mitään vikaa, mutta jos puhut venäjää, voin sanoa seuraavasti. Minä. En. Ymmärrä. Sinua", sanoi Sebastian turhautuneena kaksoiskansalaisuuden omistavalle pelaajalle, tai niin Sebastian on aina luullut. Viimeiset neljä sanaa hän lausui niitä voimakkaasti painottaen, samalla niin sanotusti tökkäisi toista neljä kertaa hanskan peittämällä etusormellaan. Jos heille olisi suotu enemmän rauhallista aikaa, olisi varmaan syntynyt joku pieni sanaharkka tai jotain muuta vastaavaa. Kuitenkin riemukkaista kannustuksista täyttynyt halli sai Ahon keskittymään olennaiseen ja silloin hän katsoi ruutua, josta näkyi se, miten suurella nopeudella Laineen lyömä kiekko oli mennyt maaliin. Olosta tuli hetkessä haikea, kun Koivu luisteli Laineen rinnalle ja ilmeisesti onnitteli toista, tai sen Sebastian sai arvioitua ilmeistä. Hän kyllä osasi lukea Laineen ilmeitä, sitä onnistuneisuuden tunnetta, kun sai kehuja. Sen verran monta kertaa Sebastian oli pelannut toisen kanssa. Nekin kerrat ovat olleet liikaa.

"Aho. Aho!" sai ääni nuorukaisen havahtumaan negatiivisista mietteistään sen verran, että hän sai kohdattua Koivun katseen, kapteeni oli luistellut hänen eteensä odottava ilme kasvoillaan. Sebastianin ilme kertoi kaiken Mikolle, joka huokaisi hieman, mutta ei turhautuneena, vaan jotenkin toiveikkaana. Onko se edes mahdollista huokaista toiveikkaana? Hetken ajan Aho luuli ajan, kuin pysähtyneen kapteenin alkaessa kertomaan hänelle mitä pitäisi tehdä, salakavalasti kehuen Ahon taitoa hyökätä peleissä. Kuitenkin Laineen hiljainen melkein olematon naurahdus sai Sebastianin kelaamaan ajatuksiaan. Se, että hän ei ollut aikaisemmin kuullut sitä, mitä Koivu oli yrittänyt sanoa, oli ilmeisesti huvittava tilanne Laineelle. Ei aina voi kuulla asioita. Niinpä nuorekas jääkiekkoilija keräsi keskittymisensä ja pian nyökkäsi hyväksyvästi, jonka jälkeen lähti määrätietoisesti luistelemaan. Haki itselleen kiekon, jota pyöritteli mailallaan mukanaan, jonka kanssa alkoi kerätä voimaa, alkoi valmistautua täydelliseen lyöntiin kohti tällä hetkellä tyhjää maalia. He kun olivat koko joukkueen tuumin päättäneet katsoa kuka lyö suurimmalla nopeudella ja nyt oli Ahon aika näyttää se, miten homma sujuu. Eikä hän saanut keskittyä Laineen piinaavaksi todettuun katseeseen, joka seurasi tarkasti yrittäen löytää pienenkin virheen Ahon tyylistä.