•Harry•
Istun luokassa hahmotellen paperille enkelin siipiä. Kuviksen tunnit ovat lemppareitani. Saan olla juuri niin luova kuin haluan ja luoda paperille omia ajatuksiani melkeinpä mistä vain.
Tänään tehtävämme oli piirtää paperille jotain, joka liittyy kuoleman jälkeiseen elämään. Jotkut luonnostelivat ruumisarkkuja, zombeja ja luurankoja. Jotkut taas siemeniä, joista joskus vielä kehittyi kauniita kukkia kaikissa eri väreissään.
Kukakin piirsi mihin itse uskoi ja minä, no pakko se oli myöntää, minä uskon enkeleihin. Niihin ihaniin valkopukuisiin taivaanlintuihin, joita koristavat pieni sädekehä ja upeat vaaleat höyhensiivet.
En tiedä miksi, minä vain uskon niihin."Hei homo, mitkä noi on?"
"Näyttää helvetin porteilta"
"Oi pikku Styles haluaa päästä Helvettiin"
Kuulen yhtäkkiä huutoja takanani. Käännän hitaasti päätäni, koska arvaan jo, kuka idiootti on päättänyt tulla haukkumaan minut pystyyn, enkä millään nyt jaksaisi katsoa sitä pelottavaa virnistystä, joka hänen huulillaan leikittelee aina, kun hän haluaa haukkua jonkun maanrakoon.
Arvaukseni osui oikeaan 100 prosenttisesti. Tietenkin Tomlinson kavereineen on päättänyt tulla minun kuviksen tunnille vain aukoakseen päätään minulle. Aikamoinen saavutus tulla yläkerrasta alakertaan hissillä, vain kiusaamaan minua.Käännän pääni nopeasti pois ja laitan kuulokkeet korvilleni. En haluaisi pilata tätä tuntia, joten laitan musiikin soimaan täysillä, etten kuule minkäänlaisia taustaääniä. Ei aikaakaan, kun Louis porukoineen lähtee ja saan vihdoin omaa rauhaa.
YOU ARE READING
alone
Romanceminne joutuvat kaikki ketkä kuolevat? minne kaikki kaipaamamme ihmiset menevätkään? he eivät palaa, vaikka kuinka tahtoisimme. mutta pysyvät aina sydämmissämme.