luottamus

prologi

Harmaantuneen hiuspehkon suortuvat sojottivat joka ilmansuuntaan. Tummat silmänaluset kielivät huonoista yöunista. Se ei ollut tavanomaista ja sattui ainoastaan muutaman kerran vuodessa, mutta silti tuon henkilön edessä istuva ei voinut vähempää välittää. Monen vuoden jälkeen mikään ei saattanut enää sen kummemmin yllättää.

Mitään sanomatta tuulitukan omistaja työnsi yhteen nidottuja papereita eteenpäin tammipöydällä niin, että tuolissa toisella puolella pöytää istuva saattoi napata ne käsiinsä. Toinen tuijotti niitä ilmeettömänä ja kätki sisällään vellovan hämmästyksen taidokkaasti.

"Oletko aivan varma?"

Tuulitukka pamautti pöytää agressiivinen kiilto muutenkin vauhkoontuneissa silmissään ja nosti vasemman käden etusormen sojottamaan kohti huoneen visusti suljettua ovea. Merkki siitä, että oli aika lähteä ja toteuttaa toisen sanelema suunnitelma.