Virtaava joki

Esinäytös

Ukkonen jylisi. Naaras nilkutti puun alle ja vilkaisi kollia joka käveli epävarmasti hänen takanaan. Kilpikonnakuvioinen naaras kaatui puun juureen ja alkoi läähättää raskaasti.  Ruskean kollin perässä saapui punainen naaras. "Oletko varma tästä" punavalkoinen naaras katsoi maassa kouristelevaa kissaa. Kolli luimisti korviaan ja sihahti: "mitä minä edes teen täällä!" Kollin silmistä hehkui epävarmuus. Kilpikonnakuvoinen naaras pidätti hengitystään ja kun ukkonen iski hän kiljaisi. Tuo katsoi sumein silmin mustaraidallista pentua. Kolli nuuhakis pentua mutta punainen naaras sysäsi tuon syrjään. Ukkonen jyrähti uudelleen ja jossain metsässä kaatui puu. Puun juurakossa makaava naaras kiljahti ja toinen nyytti pullahti puun juurakkoon. Kolli alkoi sukia pientä pentua voimakkaasti karhealöa kielellään ja huokaisi kun se alkoi hengittämään. "Mitkä annat heille nimeksi?" Hän katsoi hengästynyttä naarasta. "Musta on Kotkapentu, koska sen turkki hapsottaa kuin kotkan sulat. Naaras taas on Ruskapentu." Naaras katsoi hellästi pentuja mutta sulki sitten silmänsä. "Oletko varma että tämä on ainoa tapa?" Kolli kysyi varovasti "Tottakai on! Mitä muutakaan voisimme..." naaras sanoi ja käänsi katseensa. "Tähtiklaani on vihainen..." mumisi punainen naaras ja nosti kotkapennun suuhunsa. Pentu alkoi inisemään. Kolli otti mallia ja nosti Ruskapennun. Pentu ei jaksanut edes inahtaa. Juurakossa makaava naaras alkoi taas kouristella ja maahan nytkähti kolmas pentu. Hän alkoi nuolla vimmatusti pentua mutta se ei reagoinut. Naaraan katse sumeni ja hän ulvaisi valituksen pimenevälle taivaalle. Kaksi muuta kissaa olivat jo ehtineet lähteä "pitäkää huolta heistä..." naaras kuiskasi ja nosti varovasiti pienen pennun ylös ja kantoi sen pienen puron viereen. Hän kaivoi kuopan ja laski pennun siihen. Naaras kuopi kuopan päälle multaa ja asettui makaanaan.