osa 1

6 1 2
                                    

Kävelin lentokoneen kapeaa käytävää pitkin kohti paikkaani vanhempieni takana, olin lähdössä vanhempieni kanssa Lontooseen koska oli 17 vuotis synttärini ja he olivat jättäneet pikkusiskoni Lisan kotiin lastenvahdin kanssa jotta saisimme olla vähän rauhallisemmin.
Istuin penkille ja laitoin kuulokkeet korviini ja musiikin päälle
"Herättäkää mut kun ollaan perillä"
Sanon kun suljen silmäni ja lasken selkänojaa hieman alemmas
"Herätetään, nuku hyvin"
Äiti sanoi vielä ennen kuin vaivuin uneen.
Hätkähdän hereille kun kuulen hirveää melua ja äitini huutoa
"Madlin! Madlin!"
Katson hädissäni ympärilleni kun ihmiset ryntäilevät hädissään ympäriinsä ja huutelivat henkilökunnan rauhoittelusta huolimatta
"Äiti?! Isä!?"
Huusin kun nousin ylös ja yritin pujotella väkipaljoudessa vanhempieni luo, kuului kuulutus jossa puhui lentäjämme
"Ei mitään hätää, älkää panikoiko tilanne on hallussa"
Se olikin viimeinen asia jonka kuulin ennen suurta räjähdystä ja ennenkuin kaikki vain pimeni. Näin sumeasti makaavani maassa palavien lentokoneen osien keskellä, korvissani vain kuului kimeä ininä ja näin kuin kaksi tummaa ja pitkää hahmoa käveli minua päin ennenkuin kaikki taas pimeni.

Alive?Where stories live. Discover now