Henrik katsoi minua kohottaen kulmiaan ja sanoi vain
"Kerron sinulle kaiken tarvittavan"
Sitten hän lähti huoneesta sanomatta enää mitään.
Katsoin peiliin ja mielessäni pyöri kysymyksiä, kuka olen? Missä olen? Mikä olen?
Minusta tuntui kuin en olisi aina ollut täällä ja kurtistin kulmiani huokaisten, kohta ovi aukesi ja sisään tuli tumma nainen jolla oli sylissään harmaa haalari johon oli kirjailtu 'Mh17' ja nainen ojensi sen minulle
"Pue tuo yllesi ja tule käytävälle kun olet valmis"
Tuo sanoi ja lähti huoneesta.
Katsoin hetken haalaria epäröiden mutta puin sen ylleni ja kävelin käytävään
"Noniin nyt esittelen sinulle paikat ja vien sinut sen jälkeen huoneeseesi"
Marita sanoi ärsyttävällä äänellään ja kääntyi minua kohti ylimielisesti lähtien kävelemään,
hymähdin ja lähdin Maritan perään.
Ensin tuo käveli jonkun oven luo ja sanoi
"Tuonne ei saa mennä muut kuin me työntekijät"
Nyökkäsin sillä en keksinyt mitään sanottavaa ja hän lähti hymähtäen eteenpäin, kohta hän avasi oven jonka takana oli iso tila jossa oli sohvia, säkkituoleja, piano, maalaustelineitä ja tarvikkeita sekä kirjoja ja takka
"Tämä on oleskelu huone jonne saa tulla jos sinulle ei ole annettu mitään muuta tehtävää"
Marita sanoi ja sulki oven lähtien kävelemään.
Kierros oli pitkä, paljon pidempi kuin olin arvellut mutta en ollut nähnyt kierroksella ketään muuta joten kysyin
"Onko täällä muita? Jos on niin missä he ovat?"
Marita pysähtyi numerollisen oven eteen sanoen
"Kaikki ovat huoneissaan kun uusi tulee, mutta tässä on huoneesi jossa huone toverisi jo onkin"
Nyökkäsin vaitonaisesti kun Marita avasi oven jonka numero oli 669 ja töytäisi minut sisään.
YOU ARE READING
Alive?
RandomTarinani kertoo nuoresta 17 vuotiaasta tytöstä nimeltä Madlin, jonka elämä menee aivan mullin mallin lentokone onnettomuuden jälkeen.