Heräsin muljahtelevaan päänsärkyyn ja sydämen hengästyttävään tykytykseen. Ihan kuin se olisi ollut nastoilla kiinni minussa, ja nyt se halusi irti. Sen jokainen lyönti nipisti rintaani kuvottavalla tavalla. Pakotin sen pysymään pakoillaan ja yritin ajatella jotakin muuta kuin krapulaa. Paljonko olin juonut edellisenä iltana, montako lasillista? Muistin kolmetoista tequilaa, mutten yhtään tuoppia. Ja , voi taivas olin kertonut ainakin kahdelle ihmiselle, että heidän maailmansa oli todella tylsä ja että he elivät tylsää elämää. Voin vain kuvitella, miten hyvän vaikutelman olin antanut.
Käännyin kyljelleni. Huone vyöryi ylitseni ja purin sormeani, etten olisi antanut eilistä juomistani tulla ulos. Katsoin suoraan Zaynin nukkuviin kasvoihin ja vasta silloin tajusin, etten ollut sängyssäni yksin. Ryntäsin ylös kuin salama, syöksyin matkalla vessaan ja oksensin pönttöön sellaisella voimalla, että korvani suhisivat vielä minuutteja jälkeenpäin. Halasin kylmää posliinia eikä se kääntänyt minulle selkäänsä, vaikka olin huono ihminen.
Otin nopean, pistelevän kylmän suihkun ja harjasin samalla hampaani. Yritin löytää vastauksia seinän vaaleanvihreistä kaakelilaatoista, mutta ne antoivat vain kysymyksiä. Miksi Zayn oli minun sängyssäni? Oliko jotakin tapahtunut? Jotakin seksiksi sanottavaa?
Palasin lämpimään sänkyyn iho kosteana ja katselin Zaynia , jonka ruskeat silmät olivat piilossa viattomien luomien takana. Tuo mies ei ole eilen tehnyt mitään pornoa, ei edes lipaissut sormeaan kääntääkseen sivua, mietin. Hän näytti sievältä, kuin pikkupojalta. Ei sellaiselta, joka dominoi vanhempiaan ja haaveili jalkapalloturnauksista. Hän kurtisti otsaansa unissaan ja minä kurtistin omaani, koska näky oli niin suloinen. Huulet olivat raollaan. Himo lävisti minut ja ampui kuuman luodin lävitseni. Krapulapanetus ja vuosia kestänyt kova ihastus Zayniin yhdistyivät tuulesta trooppiseksi myrskyksi ja tiesin tekeväni jotakin. Jotakin nyt heti.
Ujutin käteni peiton alle ja kohtasin sormenpäillä miehestä hohkaavan kuumuuden. Yläpääni vartioi Zaynin unta, samalla kun alapääni pakotti minut tutkimusmatkalle, joka saattoi olla sinetti minun ja Zaynin ystävyydelle. Kiitos kaikesta ja moi.
Ikkuna oli auki. Se päästi sisälle tulvan kirpeää syysaamua, joka nosti ihoni kananlihalle juuri samaan aikaan, kun ujutin sormen ystäväni kuumottavien boksereiden väliin. Zayn oli aika iso, pikkuisen kiihottunut ja aikalailla hereillä. ”Sä kävit suihkussa”, hän mutisi hieroen unisena silmiään.
”Joo, oli niin likainen olo eilisestä”, vastasin ja päässäni kirkui: miksi me puhumme niitä näitä kuin kohteliaat tuttavat, kun käteni on tämän miehen boksereissa? Zayn nosti vähän lantiotaan, keskisormeni muiden sormien mukana kiertyi hänen miehuuden ympärille.
Olin tuntenut Zaynin neljä vuotta ja siihen aikaan oli mahtunut sekavia iltoja, mustasukkaisuutta, Zaynin ulosajo tieltä äitini autolla ja katkenneet luut. Poikaystäviä, tyttöystäviä ja hengästyttäviä paljastuksia puhelimessa, kun muut vielä nukkuivat. Kädestä pitämistä, tupakointia talon takana talvipakkasessa ja riitoja siitä, oliko jumalaa ylipäätään. Jossakin kohtaa matkalla rakastuin ja minusta tuli salaisuudenkantaja, itkuun nukahtaja.
Katselin vaivihkaa Zaynin käsiä, kun hän kirjoitti puhelinnumeroaan lapulle ja hänen piirtämänsä numerot olivat pieniä täydellisyyksiä. Hengitin salaa ilmaa hänen ihonsa lähellä ja tuoksu valui alas kurkustani kuin konjakki. Päihdyin hänen äänestään, sanoistaan, poikamaisista askeleistaan ja tyttömäisestä virnistyksestään. Vatsassani kihelmöi, kun hän halasi minua hyvästeiksi kadunkulmassa eikä sylini voinut olla tyhjempi kuin silloin, kun se oli ilman häntä.
Ja nyt minun käteni oli täynnä hänen miehuuttaan enkä voinut lopettaa. Sormeni lipsahteli hänen ympärillään nopeampaa tahtia, joka tuli yhä kovemmaksi, yhä pystymmäksi. Zayn yritti olla kuin ei olisikaan, mutta hänen suustaan pääsi ynähdyksiä ja kuiskauksia: ”Ai… ai… aih…”, joilla ei ollut mitään tekemistä kivun kanssa.
