Touch with sky// Larry finnish

part 1

Maailmassahan voi olla monenlaisia tapoja kertoa rakkaustarinoita, jotka haluua tulla kuulluksi sen päätyttyä tai sen aikana. Ei ole väärää tai oikeaa tapaa kertoa niitä. Niitä voi kaunistella, ja jättää "virheet" ja "epäkohdat" pois, mutta se ei ole kuitenkaan se täydellinen totuus, kaikissa rakkaus tarinoissa on virheitä ja epäkohtia. Juuri se tekee tarinoista uniikkeja ja epätäydellisen täydellisiä. Itsekin haluan kertoa tarinastani totuuden, se voi vaikuttaa aluksi synkältä, mutta ehkä se ei loppujen lopuksi olekaan. Jokaiselle on jossain se oikee henkilö, kunhan me vain jatketaan etsimistä, eikä tyydytä siihen vähäisimpää, kun jossain voi olla meidän oma Rome tai Julia. Me saatetaan rakastua vääriin ihmisiin, mutta kuinka me tiedetään heidän olevan vääriä jos rakkaus tekee ihmiset sokeiksi? Olisinpa vaan itsekkin tiennyt mitä rakkaus tuo tullessaan.
_____

Muistan vieläkin ensi tapaamisemme. Meistä tuli heti kaverit, ja aloimme viettää aikaa enemmän toistemme seurassa. Nauroimme yhdessä aina aamu neljään asti, se oli täydellistä. Hän oli täydellinen. Harry oli heti sellainen kaveri jonka jokainen itselleen haluaisi.

Pian olimmeki jo lähes parhaita ystäviä, mutta aloin vähitellen tuntea häntä kohtaan muutakin kuin ystävyyttä. Rakkautta. En uskaltanu kertoa hänelle millään, että pidin hänestä, koska pelkäsin rikkovani ystävyytemme.

Puhuimme toistemme kanssa aina ihastuksistamme, joten päätin kertoa hänelle, että olen ihastunut suorastaan rakastunut. Tietenkin hän alkoi kysellä kysymyksiä tästä mysteeri "naisesta" ja halusi tietää kuka hän on. Olin pitänyt tunteita sisälläni jo aivan liian kauan, joten päätin vihdoin kertoa hänelle tunteistani. Tunnelma oli jännittynyt kun sanoin hiljaa, että olen ihastunut häneen. Luulin ettei hän enää halua tavata minua, mutta yllätyin kun hän sanoi että hänkin pitää minusta.

"Mäkin tykkään susta" on ehkä maailman ihanin lause, jonka jokainen haluaa kuulla ja tuntea. Aloimme seurustella pari viikkoa sen jälkeen kun kerroimme toisille tunteistamme. Meillä oli yhdessä hyviä ja huonoja päiviä, niinkuin jokaisella pariskunnalla kuuluukin olla. Olimme suloisia yhdessä muidenkin ihmisten mielestä, mutta kaikki taas eivät hyväksyneet rakkauttamme ja he kyllä mainitsivatkin sen kuinka "ällöttävä homo" pari me olemme. Emme me tietenkään välittäneet mitä muut meistä ajattelivat, vaan elimme yhdessä niin kuin halusimme ja tunsimme niin kuin halusimme.

Tietenki meillä oli monia riitojakin. Esimerkiks kun luulimme koko ajan, että jompikumpi pettää. Niin ei kuitenkaan oikeasti käynyt, olimme vain pahasti harhaluuloisia. Suhteessahan pitäsi luottaa toiseen osapuoleen eikä epäillä häntä asioista joka ei ole varmaa. Jossain vaiheessa suhteemme alkoi kuitenkin hajoilemaan. En tiedä miten niin kävi, mutta joka tapauksessa niin vain kävi. Emme jutelleet enään toisillemme päivittäin tai nähneet toisiamme.

Ensin kumppani ottaa etäisyyttä ja sanoo "mä haluan vähän taukoa" sen jälkeen sanotaan, että "syy ei tietenkään ole sinussa vaan minussa" ja sitten erotaan. Niin vain käy joka suhteessa, se kuuluu elämään. Harrylle ja minullekki kävi niin.

Mutta kuten sanotaan tosi rakkaus ei katoa koskaan, vaan löytää takaisin kun sen aika on.

Mä pyydän, anna mulle anteeksi
Mä tiiän et oot saanu kärsii musta tarpeeksi
Mä olen minä enkä osaa olla lempee, vaik kuinka kauan olen odottanu oikeet hetkee
Mä pyydän, pyydän sulta anteeksi
Enkä osaa pyytää ikin sulta tarpeeksi
Mä olen minä enkä pysty elää tälleen ku pyydän sulta anteeksi kerta toisen jälkeen