"Feikit tyypit ei enää yllätä mua, vaan lojaalit", se sanoi kyllästyneellä äänellä, kallisti päänsä sohvan käsinojaa vasten ja veti henkoset. Sen silmäluomet värisi sotkuisten kiharoiden alla, kun se päästi savun hitaasti ulos raolla olevasta suustaan. "Sä oot ihan seko", mä naurahdin siemaisten viiniäni, sillä en muutakaan keksinyt. Se oli liian oikeassa. Ihan hiton liian oikeassa. "Sanot sä", se virnisti ja puhalsi uuden savuryöpyn sieraimistaan. Mä en vastannut mitään vaan tönäisin sitä hellästi jalkaan. Se oli oikaissut hoikat jalkansa pitkittäin sohvalle ja mä olin ahtaalla sen kuluneiden maihareiden ja käsinojan välissä. Se katsoi mua kulmiensa alta kuin loukkaantuneena mutta hetkessä sen katse muuttui ilkikuriseksi. "Vai että tällästä peliä sä pelaat. Seko", se painotti viimestä sanaa, ja puoliksi palanut sätkä keikkui sen huulessa.
Sitten se potkaisi mua. Ja aika helvetin kovaa potkaisikin. Puolityhjä viinilasi kirposi mun otteestani ja särkyi kilisten lattialle. Viinitahra valkoisella matolla kasvoi kuin veritahra soturin rinnassa. Koko lattia oli täynnä lasinsiruja. Ilta-auringon hiipuvassa valossa ne näytti ihan timanteilta. Mulla kesti hetki reagoida.
"Mitä helvettiä?" mä huudahdin ja tunsin palan kurkussani. Mä olin jotenkin tosi vihainen, en tiedä. Tosi vihainen, mutten niin vihainen kuin sillon kun se teki niin kuin teki. Petti mun luottamuksen. Ja jotenkin se jännite meidän välillä purkautui nyt. Siltä musta tuntu. Mä varmaan näytin tosi tärähtäneeltä, koska se katsoi mua jotenkin säikähtäneenä ja sanoi: "Se oli vaan yks lasi. Ei maailma siihen kaadu." Ja se sitten sai mut hiiltymään vielä enemmän. Tunsin miten sydän hakkasi mun rinnassa, joku alkukantainen tuli poltteli mun sisällä. Mä halusin suudella sen kylmästä punoittavia kasvoja, mutta samaan aikaan repiä sen kappaleiksi. Mä tunsin itteni ihan hulluksi. Mä tuijotin sitä suoraan sen tummiin silmiin. Ja se tuijotti takasin. Sitten se oikaisi itsensä mun viereen, ja ne sen harmaaksi kuluneet maiharit murskasi verenpunaista lasia. Se heitti tupakkansa lattialle, tumppasi sen sitten jalallaan.
Mä pidin katseeni tiukasti tumpin jäänteissä, kun se kysyi, huoli kuultaen sen äänessä: "hei, itketkö sä?" Ja niin mä taisin itkeä. En mä sitä aluksi huomannut. Mutta sitten aloin itkeä kuin joku helvetin psyko. Kuin vastasyntynyt vauva. En nähnyt mitään, mutta mä tunsin miten se kietoi kätensä mun ympärille. Ja mä itkin. Ja mä jotenkin avauduin sille, kerroin miten se oli mua satuttanut. En muista kunnolla, mutta taisin mainita sille myös jotain mun tunteista. Jotain tosi lapsellista. Jotain tyyliin: " beibi, musta tuntuu että mulla on tunteita suo kohtaan." Jotain tosi mautonta siis. Mutta musta jotenkin tuntui että se ymmärsi, vaikka oli vaan hiljaa ja kuunteli mun valitusta. Sanoin että se oli ollut oikeessa, että feikit tyypit ei yllätä, vaan ne lojaalit, ne joita luuli luotettaviksi.
Ja jossain vaiheessa just ennen kun mä nukahdin siihen sen syliin, siihen rumalle vanhalle sohvalle, sen huulet etsiyty mun niskaan ja se suuteli mua. Ja siinä hetkessä musta tuntu että olin löytänyt sen lojaalin tyypin joka voi tönäistä mut alas kerrostalon katolta, mutta viime hetkellä napata ranteesta kiinni ja vetää takaisin ylös.
/ / Mulla on pitkään ollut kauhea kirjoitusblokki, enkä ole saanut mitään järkevää tai edes keskinkertaista aikaiseksi sitten alkuvuoden. Sitten löysin kivan kuvan, (joka on tuolla alussa) inspiroiduin siitä ja kirjoitin tälläisen mininovellin joskus eilen kympiltä illalla, ja korjailin sen päivällä vähän sujuvammaksi. Halusin kokeilla tällästä "mä tein sitä jä sä teit tätä"-tyylistä kertojaa, koska en ole koskaan kirjoittanut sellaisella tyylillä. Itse olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Piristäisi kovasti koulushitin täyttämää viikkoa jos avaisit ton kommenttikentän ja antaisit rakentavaa palautetta ja muita vinkkejä. (Olisi kiva jos myös huomauttaisit kirjoitus/pilkkuvirheistä!) Ja jee ansaitset *halin* kun luit tänne asti. Thank u!
YOU ARE READING
sekaisin - novelli in finnish
Short Story"Feikit tyypit ei enää yllätä mua, vaan lojaalit", se sanoi kyllästyneellä äänellä, kallisti päänsä sohvan käsinojaa vasten ja veti henkoset. // Kirjoitin unenpöpperössä novellintapaisen, käy lukemassa!
