OneShots

Pannusimaa

Olipa kerran avaruusolio nimeltä Louis. Louis näytti ihan ihmiseltä, mutta hänellä oli omia erityiskykyjä.

Eräänä yönä aamun usvan jo lipuessa Louisin kotiplaneetalla, Quelalla, mielenkiintoinen rautamöhkäle laskeutui hänen kotinsa viereen. Louis heräsi metalliseen kolahdukseen, nousi ylös sängystä ja kurkisti ikkunasta ulos.

Niin tehdessään hän näki tuon omituisen rautaisen säiliön. Louis ei tietenkään ollut nähnyt mitään sellaista ennen, koska Quelan avaruusalukset olivat erilaisia: valkoisia, ilmavia ja moderneja.

Louis veti nopeasti vaatteet päälleen ja meni ulos. Mutta näkymättömänä, ettei vieras olento huomaisi häntä. Kun Louis oli päässyt lähemmäs, aluksen ovi avautui ja ulos astui pitkä, kiharapäinen mies. Louis katsoi miestä suu auki. Mitään niin jumalaista hän ei ollut ennen nähnyt.

Muukalainen poimi taskustaan ison paperin ja alkoi tutkia sitä. Louis hivuttautui hieman lähemmäs nähdäkseen mitä toinen katsoi.

Hän mietti miten näyttäytyisi tälle vieraalle säikäyttämättä tätä. Hän käveli hieman kauemmas, muutti itsensä näkyväksi, ja käveli varovasti takaisin muukalaisen luo.

"H-hei" Louis sanoi arasti kun astui lähelle miestä. Muukalainen nosti katseensa salaman nopeasti paperistaan ja loksautti suunsa auki. Mitään niin kaunista kuin tuo pienikokoinen poika hän ei ollut ikinä nähnyt koko 23-vuotisen elämänsä aikana.

"Hei", mies sanoi ja sai matalalla äänellään Louisin vetämään hyvin nopeasti henkeä.

"Mitä muukalainen tekee täällä?" Louis kysyi tuolta komealta mieheltä.

"Minut lähetettiin tutkimaan tätä planeettaa", muukalainen vastasi.

"Onko jossain tuollaisia olentoja?" Louis kysyi uteliaana ja astui askeleen lähemmäs tutkiakseen muukalaista.

"On, Maassa, planeetalla mistä minä tulen. Mutta minun pitäisi kysyä, onko noin kauniita olentoja oikeasti olemassa", muukalainen sanoi naurahtaen. Louis kikatti imarreltuna, jolloin muukalaisen oli nieltävä sylkeä. Pienemmän kikatus oli suloisin ja viattomin ääni mitä hän oli koskaan kuullut.

"Haluatko tulla sisälle juomaan kupillisen pannusimaa?" Louis kysyi. Muukalainen nyökkäsi, vaikka kyseenalaisti juoman mistä pienempi poika oli puhunut. Pojat lähtivät kävelemään Louisin taloa kohti.

"Mikä se paperi muuten oli? Se mitä sinä tutkit tuossa ihme metallihäkkyräsi luona?" Louis kysyi muukalaiselta.

"Se on kartta", muukalainen sanoi samalla kun he astuivat Louisin kynnyksen yli.

"Ai niinkuin tämä?" Louis kysyi nostaen hyllyltä kiekon ja painoi siinä olevaa nappia niin että pienestä kiekosta nousi hologramminäyttö.

"Wow, miten tuo toimii?" muukalainen ihmetteli uskomatta silmiään.

"En tiedä itsekään" Louis nauroi.

"Muuten, olen Harry" muukalainen -ei vaan Harry- sanoi.

"Olen Louis" Louis sanoi.

"Louis... suloinen nimi" Harry hymyili. Louis punastui pienesti ja kaivoi pannun kaapista alkaen keittää pannusimaa -joka muistuttaa hieman meidän teetämme- peittääkseen punastuksensa Harrylta.

"Istu" hän kehotti ystävällisesti, ja Harry totteli. Hän seurasi pienemmän pojan puuhailua keittiössä, ja hymyili suloiselle näylle.

Juoman valmistuttua Louis kantoi kupit pöytään.

"Mmm... tämä on oikeestaan tosi hyvää!" Harry kehui Louisin keittämää nestettä.

"Kiitos", Louis sanoi hiljaisesti.
Kaikki ei tainnut olla kunnossa, sen Harry arvasi.

"Louis, onko kaikki hyvin?" hän kysyi hieman huolissaan.

"Joo on, mä vaan... tai siis... mä taidan olla hieman ihastunut", Louis sanoi hiljaa. Harry ei voinut estää mustasukkaisuuden pistosta rinnassaan.

"Ai", oli ainoa asia minkä hän sai ulos suustaan.

Louis ei halunnut sanoa että hän taisi olla ihastunut Harryyn, koska hän pelkäsi joutuvansa torjutuksi.

"Jos saan kysyä, kehen sä taidat olla ihastunut? Onko se joku täältä?" Harry kysyi.

"Ei, ei se ole kukaan täältä", Louis vastasi.

"No kuka sit...?" Harry ehti kysyä ennen kuin ymmärsi ketä Louis tarkoitti. Hänen ilmeensä suli lämpimään hymyyn.

"Minäkin olen hieman ihastunut. Ei, en ihastunut, rakastunut", Harry sanoi jatkaen hymyilyä Louisin hymyillessä takaisin.

THE END