OneShots

Hän.

Maanantai.
2 kuukautta.
3 viikkoa.
4 päivää.
16 tuntia.
48 minuuttia.
Siitä kun näin hänet viimeksi.

Hän vain lähti. Jätti meidät yksin. James itkee joka yö itsensä uneen. Niin minäkin.

Tiistai.
Tasan neljä kuukautta viime näkemästä.

James on joutunut koulukiusaamisen uhriksi. Joka päivä hän palaa kotiin mustelmilla. Joka ilta kuulen hänen rukoilevan iskää kotiin.
Rukoilen myös.

Keskiviikko.
4 ja puoli kuukautta viime näkemästä.

James ei enää syö. Hän laihtuu. Hän ei käy koulussa, ja kun käy saan palautetta että poika on ollut epäaktiivinen. Että hänet pitäisi laittaa psykiatrille. Mistä minä rahat sellaiseen?
Pyydän, tule jo kotiin.

Torstai.
5 kuukautta.

Sain Jamesin syömään. Lupasin, että minä pysyn hänen kanssaan aina. Sain jopa töitä, pienestä vaateliikkeestä.
Meillä menee paremmin, mutta kaipaamme silti häntä.

Perjantai.
5 kuukautta.
2 viikkoa.
3 päivää.

Elämä paskoo päällemme. James erotettiin koulusta, koska hän kävi kiusaajiensa kimppuun. Yksi joutui sairaalaan. James ei tule huoneestaan muuten kuin hakemaan ruokaa kerran päivässä. Kuulen hänen itkevän.
Tulisipa hän takaisin.

Lauantai.
Puoli vuotta hänen lähdöstään.

James polttaa. Olin ensin iloinen että hän käy ulkona. Mutta, ei. Hän ostaa tupakkaa. Ja huumeita. Mitä pojalleni oikein tapahtui?

Mutta sitten, hän.
Hän saapui.
Epävarmojen huudahdusten kanssa.

"Louis? Oletteko vielä täällä?"

Ja kyllä, kyllä olimme. Emme voineet uskoa silmiämme. Itkimme.

"Mitä kuka... Harry?"
"Minä"
"Mutta... mitä?"
"Olen pahoillani"
"Mistä?"
"Yritin suojella teitä, minä- äh sain syövän. Enkä halunnut teidän  pelkäävän"

Ja totta tosiaan, hänen hiuksensa olivat lyhemmät. Mutta nyt hän on kotona, luonamme.

Sunnuntai
2 kuukautta.
Siitä että hän tuli takaisin.

Olemme paljon paremmassa kunnossa. Henkisesti ja fyysisesti. James hyväksyttiin takaisin kouluunsa, ja hänen kiusaajansa pelkäävät häntä. Hänellä on uusi ystävä, Theo.

Hänen tilansa on parempi. Syöpä saatiin selätettyä loppuun saakka, ja hän sai töitä. Saimme molemmat töitä.  Olemme onnellisia.

"Ethän sä lähde enää?"
"En, en ikinä"

Ja hän, hän on minun Harryni.

~End~

Lallalaaa, yks paskaläjä tippui taivaaastaaa... sori kaikille tästä masentavasta paskasta mutta sain tänään torjunnan mun ihastukselta...
~stuck in the friendzone again~
Mut joo heippa ja anteeksi