Kun hän tuon oli saanut sanottua, ryntäsin hänen luokseen itsekkin itkien, ja halasin häntä tiukasti samalla kun pyyhib hänen kyyneleitään. Mielessäni pyöri tuhat kysymystä, mutta nyt annoin Kevinin vain itkeä olkapäätäni vasten.
Kun Kevin oli reilun tunnin kuluttua nukahtanut, laitoin Eliakselle viestiä etten pääsekkään tulemaan, sillä juuri nyt paras ystäväni tarvitsi tukeani.
V: "Anteeksi mutten pääsekkään, kävisikö joku toinen päivä?"
Tuon kirjoitettua menin suoraan nukkumaan.
Pari viikkoa myöhemmin:
-Vihaan hautajaisia! Kevin nyyhkytti astuessamme hänen isänsä autoon.
-Niin mäkin, myönsin.
No kuka muka niistä tykkäis?? Jos joku nii varmaa joku psykopaatti...
Ajoimme moottoritietä hetken aikaa, ja yhtäkkiä käännyimme väärään suuntaan. Eihän Kevin täällä asunut! Katsoin parasta kaveriani ihmeissään.
-Mun pitää kertoo sulle yks juttu.. Kevin sopersi kun automme pysähtyi lentokentälle.
- No mitä nyt? kysyin huolestuneena katsoen Keviniä suoraan silmiin, ja miettien miksi hitossa me lentokentällä oltiin?
-Mä, isä ja Iida mennään surulomalle Kreikkaan... Kevin selitti surullisena.
-Okei, vastasin ja halasin ystävääni juuri ennen kun hän lähti autosta isänsä ja pikkusiskonsa kanssa. Nyt pitää sitten mennä kotiin... Yksin.
Ymmärsin kyllä että Kevinin piti saada äitinsä kuolema pois mielestään edes vähäksi aikaa, mutta silti hän kertoi lomasta vasta viime hetkellä.
Lähdin laahustamaan kotiinpäin, ja matkani kulki Salen ohi. Yhtäkkiä minun teki hirveä mieli Ingmannin jätskiä. Kaivelin farkkujeni jättimäisiä taskuja, ja onnistuin löytämään tarpeeksi massia pakastejäätelön ostamiseen.
Kävelin pakasteosastolle, kurotuin varpailleni ja nappasin jäätelön ylhäältä. Kävelin kassalle, tyrkkäsin jäätelön liukuhihnalle ja odotin kunnes vuoroni tuli.
Kyllästyneen näköinen kassaneiti, jonka nimikyltissä luki 'Irmeli' tiuskaisi: "Se tekisi 3.05€. RAHA TÄNNE!!"
Hätkähdin mummelin huutamista ja länttäsin rahani tiskille mulkaisten myyjää: "Siinä rahanne!! Miten sä oot ees pääsdy tänne töihin jos asiakaspalvelu on noin paskaa??"
Irmeli punasti hieman, ja vastasi: "No anteeks vaan mutta mun suosikkivillalanka on poistunut Cittarin valikoimista, ja mieheni Erkki kuorsaa joka yö aivan liian kovaa!!"
"Hei hetkonen, ooksä sen Erkin, joka asuu Kuusikujalla, vaimo?" kysyin.
"Valitettavasti. Ajattelin ehkä hakea avioeroa, sillä Erkki ei anna minun perustaa kellariin kutomiskerhoa! Mutta herttileeri miksi minä tuollaiselle typerälle nulikalle puhun YKSITYISASIOISTANI??"
Siinä kohtaa, takanani oleva mies puuttui puheeseen: "Hei myyjä, mul ois vähän kiire kun oon viemässä mun skideille, Aksulle, Aadalle, Samulle, Riinalla, Tomakselle, Mealle ja mun kärttyiselle vaimolle eskimojätskejä, koska ne räjähtää kohta tuolla tilabussisa, niin oiskohan nuori neiti kohta ostanu sen minttusuklaansa??"
"Juu, olin tässä juuri lähdössä" vastasin ja lähdin ennen kuin Irmeli ehti antaa vaihtorahoja tai kuittia. Toivottavasti saisi siitä hyvästä ja äsköisestä huutamisesta potkut! Kävelin kotiin hymyillen kuin mielipuoli, ja matkalla olevan kiskan kohdalla näin kun vanha keltainen pikkubussi, jonka penkit oli tungettu täyteen lapsia, huristi ohitseni.
Kotona en saanut mitään aikaiseksi, sillä makasin vaan sängylläni hiljaa katsoen Netflixiä ja syöden maailman parasta minttujäätelöä.
Pian huomasin että Elias oli laittanut viestiä.
E: "moi hattara!"
V: "Moi vaa lehmänsonta!"
E: "pääsisitkö tänää sinne arnoldsii?"
V:"Juu, no monelta kävis?"
E:"no vaikka heti"
Vilkaisin itseäni peilistä. Päälläni oli hautajaisten musta mekko, ripsarit oli levinny itkemisestä poskille, ja suupieleni olivat jätskissä.
V: "Puol tuntii nii tuun? xD"
E: "no okei"
Puin päälleni boyfriend-farkut, Thrasherin hupparin, ja Niken valkoset kengät. Tungin keltaiseen Kånken-reppuuni lompakkoni, puhelmini j avaimet, ja sutaisin nopeasti vanhemmilleni lapun, jossa kerroin olevani keskustassa. Pesin paskaiset ripsarini pois, tein meikkipohjan, kulmat ja laitoin uutta ripsaria. Olin valmis vartin yli, ja meidän pitäisi tavata Hansassa puolelta.
Lähdin löntystämään kohti kesoa. Kuljin minikiskan, autokorjaamon ja Salen ohi, kunnes vastaani tuli huovutettiin kukkatakkiin pukeutunut sateenvarjoa heilutteleva rouva tuli minua vastaan.
Ja yllätys, yllätys, se oli Irmeli, se kassaneiti. Kaksi tapaamista saman päivän aikana on jo liikaa!! Kävelin ripeästi, katse maassa Irmelin ohi, joka ei onnekseni tunnistanut minua.
Heetkonen, olin siis menossa tapaamaan jotain umpioutoa ig-hyyppää?? Sehän saattaa olla joku Erkki-papan tapanen pedo!
V: "Laita ittestäs kuva jossa näytät kesoo"
E: "miks vitusXD"
V: "Siks"
elias.jokinen99 lähetti sinulle julkaisun
Siinä hänellä tosiaan oli keskari pystyssä... No kai mä nyt sinne voin mennä, voin kummiski lähtee sieltä kun haluun.
Saavuin Arnoldsiin 15.32. Tähyilin ympärilleni mutta pienessä kahvilassa ei ollut muita, kuin äiti kahden lapsensa kanssa, ja yksi vuotta nuorempi tyttö meidän koulusta.
V: "Missä vitus viivyt??"
Lähetin uuden viestin parin minuutin päästä:
V: "Heiiii??!!"
Kun kello oli 15.46, lähetin taas dire-viestin:
V: "Ootko tulos vai et?? mä lähen kohta"
Kolmen minan päästä tuli vastaus:
E: "sori sori sori oon tulos auto ei käynnistyny juoksen"
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Heiii, pitkästä aikaa (kuvassa Irmeli xD) Tän luvun kaa oli vhä ongelmii ku poistettii toi loppu vahingos 2 kertaa :)) Mut paina ihmees tähtee jos tykkäsit, ja pliis kommaa <3 Yritetää tehä ens luku seuraavaks keskiviikoks :D
