Something big // L.S FIN

1. Kaiken (oudon) alku

Kävelin koulua kohti odottomatta mitään hyvää. Niin siis mua kiusataan ja ei mulla oikeastaa ketään oo. Paitsi tietenkin mun laulun ope Stephanie.  Ja äiti.

Koululla onnekseni ja siis vain minun onnekseni ei ollut vielä melkein ketään. Vielä... Niimpä tietenkin... Crish jengineen kävelee tännee. Koitan parhaani mukaan päästä heidän ohi mutta tunnen kuitenkin jonkun ottavan olkapäästäni kiinni.

-Eikö me käsketty sun pysyä poissa... Eikun eihän se sun äitis anna sun jäädä koulusta pois. Mikäköhän helvetin lellipentu säkin oot, Ethan naurahtaa. Tottahan se oli äiti rakasti mua yli kaiken. Mut kaikkee haluamaani en todellakaan saa koska me ollaan tosi köyhiä. Ja faijakin lähti kun olin 6.

-Hei hintti eikö sana kuulu häivy! Tällä kertaa Crish huutaa. Taas totuus. Oon homo ja vielä kaiken lisäks ihan julkisesti.

Kuuluu naurua ja sitten tunnen jotain osuvan poskeeni kovalla vauhdilla. Niinpä tietenkin. Ehkä kannattais vaan oikeesti lähtä... Ja niinhän mä lähdin. Juoksin niin kovaa kuin pystyin lähimpään metsään.

Istuin kallion reunalle ja katsoin merta. Jos tonne tippuis ei ois takasin tulemista. Naurahdin itsekseni. Eihän kukaan mua tulia kaipaamaan. Paitsi ehkä Steph ja äiti.

Nousen ylös. Kidutan vaan itteeni näil ajatuksilla. Kävelen lähimmän puun luo ja potkaisen sitä niin kovaa kun vaan voin. Jotain tipahtaa päähäni ja siinä onkin oksa, joka ilmeisesti katkes tosta puusta.

Huudan niin kovaa kuin pystyn. Miks tää elämä valitsi just mut.

Huomaan liikettä ympärilläni. Minun ohi juoksee mustiin pukeutunut henkilö. Moni olis varmaan juossu pakoon, mut mä en oo normaali joten lähin tyhmänä sen perään.
Luulin itteeni nopeeks juoksiaks mut tohon verrattuna oon tosi hidas. 
Mustiin pukeutunu tyyppi juoksee eteenpäin ja hyppää joen yli. 

Yritän hypätä kunnes huomaan jonkun kasvin tarttuvan jalkaani. Pamahdan maahan ja viimeinen asia mitä tunen on  kipeä pää. Toisin vika asia mitä kuulen on jonkun kiroilua. Sitten kaikki pimeni.

-Onks se hengis?

-Rauhotu nyt!

-Miks ees just mun piti yrittää johattaa sit tänne mä arvasin et täs käy näin!

-Harry rauhotu.

Alan avaamaan silmiäni mutta kirkas valo saa minut sulkemaan ne takaisin kiinni.

-Hei se on hereillä!

Avaan silmäni uudestaan,mutta tällä kertaa valo ei satu silmiin yhtä paljon, joten voin pitää ne huoletta auki.
Näen neljä miestä tai no poikaa jotka tuijottaa minu ja alan pikkuhiljaa tuntea olini ahdistuneeksi.

-Missä helvetisaä mä oon? Kysyn.

-Ihan maassa kuule oot, kiharatukkainen poika sanoi. En pidä hänestä. Tiedän jo nyt sen.

-No oikeesti sä oot...

-Sairaalassa, joku blondi huutaa.

-Ja mitäköhän mä sit täällä teen? Kysyn.

-Noku silloin ku jahtasit Harrya ni suhun tarttu lihanssyöjäkasvi jalkaan kiinni.

-Ja me tarvitaan sun apua, joten se on toinen syy, musta hiuksinen jatkaa.

Täs ois eka luku.... Ja joo tätä kirjaa ei tuu välttämättä niin aktiivisesti kun muita, mutta yritän tehä näitä nopeesti.

Ja siis tän luvun kysymys on että ootteko enemmän sitä mieltä että Larry on totta vai ei?
Ite oon sitä mieltä et se on totta... Koska why not.

Ja rakastan yli kaiken tota Harryn Kiwi- biisiä. Se vaan on paras❤

~E