Dibba hippa ja ei-normaali Niko

Osa 3

Niko: Mitä sinä teet täällä päin taloa?

Dibba: MIKSI HUONEESI ON KUN AVUTTOMAN ELÄIMEN SISUSTAMA?! KATSO NYT!!

*Niko oli kadonnut kokonaan kun Dibba oli kääntänyt päätään.*

Dibba: Ehkä soitan Veeran paikalle.

* Puhelin oli revitty irti ja murskattu maahan. *

Dibba: ... Nohh....ei tehnytkään mieli soittaa kenellekään, ehkä vain käväisen äkkiä ulkona..

*Ovi oli naulattu kokonaan kiinni ja samoin ikkunat.*
*Dibba juoksi omaan huoneeseensa ja laittoi oven lukkoon.*

Niko: Mitä sinä nyt?

Dibba: ÄÄÄÄÄÄÄKK! Toinen kerta jo!

* Niko seisoi Diban vieresssä virnuileva hymy kasvoillaan*

Dibba: Sinä et ole Niko! Minä tunnen hänet ja hän ei ole tuollainen!

Niko: Älä höpsi. Sehän olen samavanha minä.

*Dibba otti jotain kättä pidenpää ja löi sillä Nikon mahaan. Nikon silmät muuttuivat valkeiksi ja hänen suunsa oli erittäin vinossa hymyssä.

Huoneen ulkopuolella:

*Dibba lentää oven läpi.*

Dibba: Uuuuuh...

Niko: HEHEHEE! OIKEASSA OLET EN OLE NIKO VAAN YKSINÄINEN SIELU JOKA HALUAA OMISTAA TAAS KEHON!
VOINHAN AINA VAIHTAA KEHOA JA SINÄ OLISIT JUURI SOPIVA SIIHEN.

*DONG*

*Ja Niko kaatuu maahan.*

Dibba: Veera? Miten sinä tajusit tulla tänne?

Veera: Olin juuri ohikulkumatkalla kunnes kuulin talostanne omituisia ääniä jota ette normaalisti tee ja kun tulin sisään kuulin vaan kun Niko väittää olevansa joku toinen ja on hyökkäämässä kimpuusi, jotenka päätin ottaa lapion ja laittaa hänet uneen.

Dibba: Hyvä ajoitus. Mutta entäs Niko itse?

*Nikosta lähtee harmaa varjo ja hän herää.*

Dibba: Onko enää mieli ottaa kehoni?

Niko: E-Ei...miten niin?

Veera: Voisitteko kertoa minullekkin, että mitä täällä tapahtuu?

Dibba: Minä voin selittää, mutta pitää kyllä antaa ensin kylmä jääpussi Nikolle, sillä sitä hän tällä hetkellä tarvitsee eniten.

LOPPU