After all you love me?

1. Before

Hermionen nk.

Istun rohkelikko tornin aulassa kun Harry juoksee luokseni. "Se on Ron!" Poika huudahtaa tarttuen käteeni ja johdattaa ulos tornista. "Mitä hänestä?" Kysyn ja tuo ojentaa pergamentin minulle. Alan lukea sitä uudelleen ja uudelleen sydän pamppaillen juostessamme kohti lampea ulkona. Päästessämme lähemmäs lampea kuulemme suuren loiskahduksen. "Hae joku apuun!" Harry karjuu juostessaan lammelle. Käännyn ympäri ja lähden juosten takaisin linnaan kyynelten tehdessä tietä poskilleni.

Ensimmäinen joka mieleeni tulee ja lähimpänä on, on Kalkaros. Juoksen tuon luokse hakaten oveen hengästyneenä. Mies avaa oven vihaisena ja näyttää siltä että aikoo tappaa minut. "Se on Ron! Hän.. Hän aikoo hukuttautua lammella!" Huudan saaden miehen liikkeelle. "Hae McGarmiwa." Mies sanoo lähtien lammelle auttamaan Harrya kun taas jatkan tupani valvojan luokse.

Harry ja minä odotamme sairaalasiiven ulkopuolella jotta opettajat ja Dumbledore ovat valmiita. Opettajat avaavat ovet ja jäävät molemmille puolillemme muodostaen käytävän jota pitkin kuljemme Ronin luokse jonka vierellä Pomfrey seisoo. Syvä hiljaisuus pysyy kävellessämme Ronin ruumiin luokse. "Sanokaahan hyvästit. Menemme kirjoittamaan herra Weasleyn vanhemmille." Pomfrey sanoo lähtien opettajien kanssa.

"Ron et voi olla kuollut. Et voi. Herää senkin punapäinen idiootti!" Huudan kyynelten valuessa kasvoillani Harryn pitäessä minusta kiinni. "Hermione rauhoitu.." Harry sanoo kääntäen minut rintakehäänsä vasten. "Miksi Ron..?" Harry huokaisee ja pian Pomfrey onkin jo palannut ja laittaa valkean liinan tuon päälle. Kaikki murenee ympärilläni siinä vaiheessa. Itken edelleen Harryn sylissä kun tunnen kaiken katoavan ympäriltäni.

Kävelemme haikeina takaisin Rohkelikko torniin. Ginny tulee itkien vastaan aulassa ja alamme itkeä yhdessä kun Harry ilmoittaa menevänsä nukkumaan. Itkemme puoli yötä sohvalla kunnes nukahdamme siihen.

Herään kun Harry ravistelee minut hereille. "Tuletteko syömään?" Harry kysyy ja nousen unisena sohvalta. Ginny nousee myös ja lähdemme kolmin kohti suurta salia. Kaikki näyttävät olevan maassa vaikkei asiasta kovin moni tiedäkkään vielä.

Istumme alas ja pian Dumbledore sekä opettajat ilmestyvät salin eteen. "Viime yönä tapahtui erittäin surullinen tapaus nimittäin yksi oppilaistamme, yksi rohkelikoista kuoli. Ron Weasley kuoli viime yönä jonka vuoksi pidämme nyt hiljaisen hetken kunnioittaen häntä." Tähän sanaan sali hiljenee kuoleman hiljaiseksi, tunnen kuinka silmiäni alkaa kirveltää muttei kyyneleitä tule enää.

Muutaman minuutin kuluttua rehtori jatkaa taas. "Tämän johdosta tämän, huomisen ja ylihuomisen tunnit ovat peruttu." Koko sali alkaa hurrata kun Ginny ja minä lähdemme salista itkien Harry perässä jonka perässä Fred ja George tulevat haikeissa oloissa myös takaisin torniin.

Illalla olemme aikeissa mennä hetkeksi pihalle. "Hahhaahaa yksi Weasleyn rotta vähemmän." Tuttu ääni kuuluu kulman takaa ja silloin suutun. "Haha kuraverinenkin varmaan niin maassa kun poikaystävä kuoli." Malfoy nauraa Pansyn kanssa. Tunnen kuinka jokin sisälläni napsahtaa ja tuntuu kuin koko kehoni kiehuisi raivosta. "Malfoy pidä se vitun turpa kiinni!" Huudan lyöden tuota lujaa päin näköä. Ravistan kättäni johon särkee hieman. "Lähdetään Draksu." Pansy sanoo lähtien viemään poikaa sairaalasiipeen. "Hullu ämmä!" Malfoy huutaa vielä mennessään.

Sekunttien kuluessa minuuteiksi, minuuttien kuluessa tunneiksi, tuntien kuluessa päiviksi, päivien vaihtuessa öiksi, öiden vaihtuessa viikoiksi aikaa kuluu kaksi viikkoa kun Ron kuoli, Ginny jätti Tylypahkan, Harry lähti omille teilleen, Fred ja George palasivat omaan arkeensa kuvitellen Ronin olevan kotona ja aiheesta ei muutenkaan puhuttu kenenkään meidän kuullen. Minä taas kuljen yksin omaa tietäni kohti pohjaa. Numeroni ja kaikki muu alkavat tippua kohti syvää kuilua.