Kielletty rakkaus

Osa 3. Työpäivä

Aamu valkeni hiljalleen, herättäen Michaelin kotona turhan aikaisin. Miehellä oli kyllä tiedossa aamuvuoro, mutta hän olisi saanut nukkua vielä ainakin puoli tuntia. Hänen vaimonsa oli vielä nukkumassa, ja äänettömyydestä päätellen niin myös heidän lapsensakin.

"Hitto", Michael mutisi ja nousi ylös heittäen oman puolen peitostaan syrjään. "Sitä olisi sitten töitä edessä..." Hän kömpi hitaasti alakertaan ja kävi hakemassa sanomalehden luettavaksi aamukahvin kanssa. Uutiset kertoivat enimmäkseen käynnissä olleesta sodasta ja siitä, kuinka mein Führer oli kulkenut voitokkaana Euroopassa. Michael tuhahti ja kelasi sivuilla paikallisuutisiin, häntä ei voinut oikeastaan vähempää kiinnostaa tuo verinen mittelö. Kun kahvia oli kulunut kaksi kupillista ja sanomalehti päätynyt poltettavien roskien koriin, nousi Michael keittiön puisen pöydän äärestä ja veti syvää henkeä kolmesti. Olisi aika suunnata töihin. Se vaati aina voimia. Ei kulunut kuin viisitoista minuuttia, kun hän oli jo saapunut leirille ja vaihtanut työunivormun päälleen.

Billy heräsi hätkähtäen ja huomasi muiden huoneessa olleiden vankien katselevan masentuneina jalkojaan. Heistä jokaisella oli yllään se sama raidallinen vaatekerta. Hän ei yhtään tiennyt mitä sinä päivänä tulisi tapahtumaan, eikä varsinkaan sitä saisiko hän edes elää sitäkään päivää loppuun. Billy ja muut kyllä tiesivät mitä leirillä tapahtui ja kuinka epäinhimillisesti heitä kohdeltiin, mutta kapina ei tullut kuuloonkaan, ei niillä vartijamäärillä ja heidän voimavaroillaan. Niinpä oli pakko katsoa vierestä, kun heille ei annettu ruokaa. Aikaa ei kulunut kauaakaan, kun vankka ovi aukesi ja huoneeseen astui se sama vartija, jota Billy oli tarkastellut jo aiemmin.

"Täällä ollaankin jo hereillä", Michael seisoi ryhdikkäänä katsellen ympärilleen. Tommy käveli käytävässä katselemassa muita leiriläisiä. Vangit olivat hiljaa ja jatkoivat passiivista tuijotustaan, paitsi Billy, joka oli heti avaamassa suutaan. Vartijan katse osui tuohon liian kärkkääseen vankiin, joka muista poiketen seisoi ja tuijotti takaisin.

"Tänäänkö on se päivä kun minäkin pääsen töihin?" hän kysyi paino toiseksi viimeisellä sanalla. Michaelia alkoi melkein ärsyttää tuo lyhyt tummatukka, mutta samalla rohkeus kiehtoi häntä kovasti.

"En puhutellut sinua, vai puhuttelinko?" Michael vastasi terävästi ja yritti säilyttää halveksuntaa katseessaan, epäonnistuen surkeasti. Billyn kasvoilla oli itsepäinen ilme, kun hän vastasi.

"Nyt ainakin puhuttelit. Kysyn siis saman kysymyksen."

"Kaikki, tulkaa perässäni", Michael sivuutti toisen sanat kylmästi ja ohjasi joukon käytävään, jossa Tommy jo odotteli. "Kaikki ok?"

"Kyllä", Tommy nyökkäsi ja katseli kelloaan. "Teilläpä meni aikaa. Pitää pitää tahtia yllä."

"Tuli vähän muuttujia", Michael raapi leukaansa. "Ryhdytään hommiin."

Tommy lähti viemään toista puolta porukasta lääkäri Mengelen vastaanotolle, sekä suihkutiloihin, samalla kun Michael vei oman puolikkaansa työasemiin. Vangit katselivat ympärilleen tylsällä leiripihalla ja Billy odotti malttamattomana, että jotakin tapahtuisi. Pian heidät vietiin pitkään huoneeseen, jossa selvästikin lajiteltiin vaatteita. Siellä oli monta muutakin vankia, jotka näyttivät niin nälkiintyneiltä, että yksikin isku olisi voinut murtaa monia luita. Michael poistui huoneesta hengitys kiihtyneenä ja joukon vartijaksi saapui joku, joka osasi opettaa heidät paikan tavoille. Billy ei oikein tiennyt mistä olisi pitänyt aloittaa, joten sai tervehdykseksi vahvan tönäisyn tuolta erittäin pelottavan näköiseltä vartijalta.

"Pistä lajitellen", tuo kalju ja erittäin pitkä mies sanoi matalalla äänellään.

Samaan aikaan Michael piti tupakkataukoa Tommyn sekä toisen työkaverinsa Julianin kanssa.

"Mikään ei voita hyvää kessua kesken työpäivän", Tommy murahti ja veti henkosia kuin viimeistä päivää. Michaelille tupakointi oli lähinnä pakokeino ja tapa lievittää työstä aiheutunutta stressiä. "Missä hitossa Heinrich on?"

"Hän taitaa olla jo kokoamassa pesulle tulijoita", Julian mietti hetken. "Meidänkin pitää kohta lähteä sinne päin." He vetivät viimeiset henkoset ja tumppasivat tupakkansa maahan, ennen kuin työ kutsui taas.