Turhaa ja turhempaa

Lähellä

En näe sinua, mutta tiedän että olet siinä. Niin lähellä, että voisin koskettaa.

Minä kuuntelen tuulta ja käännän kasvoni kohti taivasta.
Kuulen heidän naurunsa ja yhdyn siihen hymylläni.
Sinä katsot minua, tiedän sen.
Ehkä tunnet samoin.

Sen pakahduttavan tunteen ja halun astua vielä hieman lähemmäs ja koskettaa.

Mutta et sinä voi.
Sinulla on liikaa menetettävää.

Minä hymyilen ja keskityn tuuleen ja kesän lämpöön.
Mutta kun ajattelen sinua vieressäni, se melkein sattuu.
Yksi pieni liike vain, ja voisin olla luonasi edes hetken.

Avaan silmäni, ja katson sinua hymyillen, kyynelten valuessa poskillani.
Kysyt miksi itken, mutta sinunkin silmissäsi on surua.
Kaipausta.

Sinä astut askeleen lähemmäs.
Seisomme siinä kasvokkain.
Tuntuu kuin sydämeni räjähtäisi.

Nojaudut lähemmäs, enkä voi kuin katsella kauniita kasvojasi.

Sinä olet niin lähellä.

Mutta sinä tiedät.
Aivan niin kuin minäkin.

Sinulla on liikaa menetettävää.

Ja minä käännyn pois ensimmäisenä.