🌌Tähtisilmä🌌

Osa 1: Veljen katoaminen

- Herää pikkuinen... Emo kuiskaili pienen laikukkaan pennun korvaan. - Emo ei vielä... Ei muutkaan ole heränneet... Jallu murahti ja käänsi kylkeään. Yhtäkkiä ladon avonaisen oven eteen lankesi koiran varjo. Pieni koira tassutti sisään pää painuksissa ja paksu valkoinen turkki märkänä.
- Emo... Minä..  Minä... Minä olen lähdössä... Utelias pikku Jallu nousi istualleen ja jäi katsomaan huomattavan samanlaista koiraa silmiin. - Pentuni... Etkö ollutkaan onnellinen kodissasi..? Emo kysyi eikä näyttänyt yllättyneeltä vaikkakin tuon silmät olivat surua täynnä. Jallu, joka oli vain pieni pentu katsoi silmät säihkyen kuinka tuo, mysteerinen nuori koira, ehkä häntä vain vuoden vanhempi,pennun näköinen koira huokaisi syvään. Pari kyyneltä silkasta ikävästä tippuivat ladon lattian kuiville heinille. Koira nosti päänsä ja sillä pienellä hetkellä pikku Jallun sisällä tapahtui jotain. "O-Onko tuo minun veljeni..?!" Koira ulvoi ja syöksyi ulos ladosta. - O-Oliko... Jallu aloitti mutta emo keskeytti:- Oli. Hän oli veljesi Kingi. Laikukas pentu katsoi emoaan säteilevin silmin. - M-Miksi hän lähti.. ja..  Huomasiko hän minut? Jallu kysyi ja hyppelehti emonsa jaloissa mutta emo potkaisikin hänet syrjään. - Älä kysele! Tuo tiuskaisi ja asettui pennun sisarusten ympärille. - Auts! Miksi sinä noin teit?? Pikku Jallu nyyhkäisi kun pieni kipu jomotti hänen selässään. Emo ei vastannut vaan tuijotti heiniä pää painuksissa. - Mitä täällä tapahtuu Firetta? Emo nosti katseensa omistajaansa joka oli tullut ladon ovelle kun kuuli melua. Jallu vinkaisi vähän, ja emo vilkaisi sitten Jallua sivusilmällä. Ihminen käveli laikukkaan pennun luo ja nosti sen jättimäisellä kourallaan. - Viu, Viu! Jallu uikutti kun omistaja kääntyi emoa kohti. - Pidä pentusi kurissa Firetta. Niille ei saa käydä mitään, tai niiden uudet omistajat eivät voi ostaa niitä. Joudun muuten maksamaan eläinlääkärimaksut ja... Mies mumisi itsekseen ja laski pikku Jallun emon vatsan viereen. - Mistä hän puhuu emo, ja miksi sinä potkaisit minua? Uros haukahti ja kyhnytti emoaan vasten. Firetta huokaisi ja katsoi Jallua silmät surusta säteillen:- Sinunkin pitää lähteä täältä. Jallu säikähti ja nuoli laikukasta emoaan kuonosta:- En lähde! Minä jään tänne sinun kanssasi! Emo työnsi tassullaan häntä kauemmas:- Tiedän että haluat. Haluat olla samanlainen kuin isäsi ja veljesi... Olet samanlainen... "I-Isäni?!, Veljeni?!" Jallu peruutti vähän ja huomasi koiran seisomassa metsän laidassa. Koiran silmät hohtivat kuin kuut, ja tähtien valo valaisi tuon turkkia ja kasvoja. "H-Hähäh?!" Jallu hypähti kun huomasi musta laikukkaan turkin vilauksen ennen kuin outo koira katosi metsän varjoihin. - Näetkö? Metsä kutsuu sinua, häivy ennen kuin ihmiset vievät sinutkin! Emo kuiskasi sillä tunsi luissaan että pian olisi se hetki.
Jallu katsoi emoaan ja sitten täysikuuta ulkona: - ... Lähden jos se on toiveesi...Emoni... Emo nyökkäsi hyväksyvästi vaikka kyyneleet valuivat tiuhasti tuon poskilla. - Mene... Ja etsi isäsi ja veljesi..  Pidä heistä huolta ja he sinusta... Pieni uroo nyökkäsi rivakasti ja rynnisti ulos kyyneleet valuen. Hän käänsi päänsä juoksessaan metsää kohti ja suuri suru riipaisi tuon sydäntä kun emo valutti kyyneliä. - Mene! Mene nyt, ennenkuin on myöhäistä! Tuo rääkäisi. Jallu ulvoi emonsa kunniaksi ja syöksyi pimeän metsän syvyyksiin...