Riipiä 1 Osa

Riipijä 1

Ripinää... Tuntuu kuin jokin olisi läsnä, ahdistavan tuntuinen tiivis tuijotus kantautuu selkääni huoneen nurkasta kun yritän nukahtaa. Käännän kylkeä ja siellä se on, se jokin mikä minua tuntuu tuijottavan oikein hartaasti, ne silmät, niin laajat että voisi luulla jopa että siellä olisi jokin mikä ei kuulu tähän maailmaan, se hymy, niin murhan himoinen, kuin se olisi viiltänyt korviin asti suupielensä. Alan hengittämään raskaasti koska minua ahdistaa, se ei liiku, se vain on siinä joka yö, aina kun olen nukahtanut se alkaa raapimaan, niin kovaa, että tutuu kuin korvatkin alkaisivat valuttamaan verta. Ainoa keino millä saan unta on huutaa kuin mielipuoli, sitten se vain katoaa, en tiedä minne mutta jonnekkin. Kutsun sitä riipijäksi.

Eli kaikki alkoi kun muutin uuteen kotiini olen siis 19 ja halusin jo muuttaa kotoa, jotenkin tällä hetkellä kadun sitä koska kaikki ei ole normaalia, siinä talossa missä asun. Joka päivä lähden pois kotoa koko päiväksi, koska minua ahdistaa olla siellä asunnossa. En ole koskaan yksin siinnä talossa, mutta tahtoisin.

Olen ajatellut, hyvin hartaasti, pohtinut millä logiikalla voisin selittää tämän joka iltaisen nurkassa kyyhöttävän olennon olemassa olon tarkoituksen. Onko sen olennon tarkoituksena jonakin iltana vain syöksyä sieltä nurkasta kimppuuni ja raadella niillä pitkillä kynsilläänsä, äänestä päätellen. Ja se minua juuri pelottaa mennä joka yö nukkumaan, mutta miksi se vain katoaa kun huudan. Voinko koskaan selittää tätä kenellekkään. Entä jos kukaan ei uskoisi minua, entä jos kuvittelen kaiken,tähän kuitenkin pitää saada loppu.