Ikuinen Peli/ The Ever Lasting Game

Kaiken alku ja loppu

Jenny oli kävelemässä kotiin ostarilta kavereidensa kanssa kun hän kuuli jonkun puhuvan. "Kiipeä puuhun ja hyppää alas." Hän katsoi ympärilleen mutta kukaan muu ei näyttänyt kuulleen ehdotusta tai edes ehdottanut sitä. "Hei kuulitteko te jonkun puhuvan?" Jenny kysyi kavereiltaan. Nämä katsoivat häntä kummissaan. "Mitä tarkoitat? Kaikkihan puhuivat. Me juteltiin huomisesta. James pitää todella isot juhlat. Siitä puheen ollen ootko tulossa?" Sandra kysyi ja vilkaisi puhelinta. "En mä voi mulla on menoa. Eli kukaan ei siis sanonut mitään puuhun kiipeämisestä?" Jenny varmisti ja katsoi kavereitaan. "Ei. Miksi kukaan kiipeäisi puuhun huvin vuoksi. Ja näissä vaatteissa. Ne likaantuisivat tai repeäisivät." Emilia sanoo ja naurahtaa. Jenny naurahtaa myös ja sivuuttaa asian.

Seuraavana iltana Jennyn istuessa huoneessaan hän kuulee äänen taas. "Avaa ikkuna ja hyppää" Jenny vilkaisee ikkunasta ulos ja pistää merkille että pudotus kolmannesta kerroksesta voisi olla kivulias. Hän sivuuttaa ehdotuksen jälleen ja on niinkuin ei olisi koko ehdotusta kuullutkaan. Ehdotusten jatkuessa päivästä toiseen hän ei kiinnitä niihin mitään huomiota, ennenkuin yhtenä päivänä.

Jenny istuskeli kiipeilytelineen katon päällä kun hän kuuli sen saman äänen. "Hyppää alas" kun hän ei reagoinut ääni toisti "Hyppää alas" Hän alkoi hyräillä mielessään laulun melodiaa ja ääni huusi hänelle "HYPPÄÄ ALAS" Jennyn yllätykseksi hän tunsi kuinka hänen kätensä työnsivät vauhtia katosta ja hän putosi maahan. Jenny nuosi nopeasti ylös ja puhdisti vaatteensa. ~mitä äsken tapahtui~ hän pohti kävellessään kotiin.

Päivä päivältä ehdotukset pahenivat ja niitä oli aina vain enemmän. Mikäli Jenny ei tehnyt niinkuin ääni ehdotti niin ehdotus muuttui käskyksi. Jos hän ei vieläkään totellut niin se muuttui huudoksi. Kun Jenny ei siltikään kuunnellut niin ääni lopetti mutta palasi myöhemmin takaisin pahempana. Jos Jenny totteli niin ääni jätti hänet rauhaan loppu päiväksi. Joka kerta kun Jenny teki mitä ääni käski, osa hänen omasta päätäntä vallastaan katosi.

Yhtenä päivänä ääni vaati että Jenny menisi kävelylle yksin. Jenny yritti koko päivän vältellä tottelemasta mutta luovutti illalla. Hän nappasi veitsen taskuunsa ja lähti ulos. Jenny käveli jonkin aikaa pitkin poikin polkuja äänen johdattelemana etsien oikean kokoista kiveä kunnes ääni luovutti. Jenny oli kävelemässä kotiin päin kun hän huomasi keskikokoisen kiven maassa. Hän yritti ohittaa sen ja olla niinkuin ei olisi sitä nähnyt, mutta ääni sai taivuteltua hänet nostamaan kiven maasta.

Sen jälkeen hän käveli metsään otti takkinsa pois ja laski sen maahan. Jenny otti veitsen ja asetti sen kämmeneensä pystyyn tukien sitä sormillaan. Sitten hän löi veistä kivellä niin kovaa kuin pystyi, mutta mitään ei tapahtunut. Hän kokeili monta kertaa uudelleen mutta ei pystynyt lyömään tarpeeksi kovaa aiheuttaakseen vahinkoa. Ääni vaati häntä yhä uudelleen kokeilemaan kunnes yli kahdenkymmenen yrityksen jälkeen se antoi periksi. Jenny yritti heittää kiven pois mutta jokin esti häntä.

Jenny nousi ylös poimi takkinsa ja lähti etsimään isompaa kiveä. Käveltyään hetken hän löysi isomman kiven. Se oli niin iso kivi että Jenny pystyi hädin tuskin sitä nostamaan. "Sinulla on kaksi vaihtoehtoa pudota tuo kivi päähäsi tai jalallesi. Saat kolme yritystä." Ääni sanoi vakavana. Jenny nosti kiven peloissaan ylös ja päänsä yläpuolelle. Hän laski mielessään kolmeen ja yritti päästää irti kivestä mutta ei pystynyt. "Kaksi yritystä" ääni ilmoitti. Jenny laski jälleen kolmeen ja yritti päästää irti mutta epäonnistui jälleen. "Jos et pysty päästämän irti niin pudota se kolme kertaa jalkasi päälle." Ääni ehdotti. Jenny oli aikeissa yrittää kolmannen kerran kun hän huomasi ihmisen katsovan hänen suuntaansa. Hän piiloutui puun taakse ja katsoi kun ihminen käveli pois. ~onneksi täällä on pimeää.~ Hän ajatteli. "Noin käy kun et suorita yksin kertaista tehtävää. Ennen pitkään joku näkee sinut." Ääni sanoi syyttävästi. Jenny ei välittänyt vaan yritti kolmannen kerran pudottaa kiven mutta oli liian peloissaan tehdäkseen sen. "Näköjään kaikki pitää tehdä itse." Jenny tunsi kuinka jokin otti hänestä vallan ja kivi lensi ilmaan. "Nyt pysyt siinä ja otat kiven vastaan niinkuin sinun kuuluu." Ääni sanoi.

Jenny seisoi paikoillaan täristen pelosta kunnes tunsi kovan iskun päässään jonka voimasta hän kaatui maahan. Viimein asia jonka hän kuuli ennen tajunnan menetystä oli: "Peli alkakoon."