Tavallinen Kesäleiri

luku 1

"Onks mun iha pakko mennä sinne?". "Älä viitsi siitä tulee kivaa" näitä sanoja olen kuunnellut jo viikon. Äidin mielestä kesällä ei kuulu juoksennella pitkin kyliä joten hän ilmoitti minut jollekkin vitun leirille.

"Nyt Eemil lähdetään" äitini huutaa minulle. Otan puhelimeni viellä farkkujen taskuun ja lähden rymistelemään eteiseen. Laitan vanssini jalkaan ja astun ulos ovesta suunnaten autolle.

***skip matka***

"Nähdään kuukauden päästä" äiti sanoo ja kaahaa pois leirikeskuksen pihasta. 'Ja minnekköhä vittuu mun pitäs niiku mennä' mietin päässäni purren hampaita yhteen.

Nostan maahan laittamani putkikassin olalleni ja lähden kävelemään portista sisään. Hetken suunnistelun jälkeen löydän muita leiriläisiä. Jään seisomaan nuolevan pariskunnan viereen. Tuhahdan vain ja kaivan puhelimeni taskusta. "noi vois hankkii jonkun huoneen" kuulen jonkun sanovan vierestäni. Näen vieressäni ruskea hiuksisen tytön. Hymähdän vain tytölle ja jatkan puhelimeni selailua. "Mä oon Iida" ilmeisesti Iida sanoo. "Eemil" vastaan välin pitämättömästi.

"HYVÄÄ ILTAPÄIVÄÄ KAIKKI!! Minun nimeni on Marika leirinne ohjaaja. Käydään ensiksi läpi säännöt. Ensimmäinen sääntö. Leirillä ei hyväksytä minkään laisia päihteitä....." loput minulta meni ohi.

"NYT JAETAAN MÖKIT. MÖKKIIN NUMERO YKSI MENEE EEMIL, IIDA, EMILIA SEKÄ IIRO. Nostan putkikassiani paremmin olalleni ja lähden kävelemään mökkiämme päin

Saavun ensimmäisenä mökin ovelle. Avaan oven ja katson järkyttyneenä sisälle. Huoneessa ei ollut muuta kun neljä sänkyä ja yksi ikkuna. Astin mökkiin sisään ja varasin toisessa nurkassa olevan sängyn. Tugin putki kassini sängyn alle ja istahdin sängylle. Painoin kädet kasvoilleni ja mietin vain miten paskasti kesäni tulee menemään.

Noin viiden minuutin kuluttua sisään astuu Iida ottaa ovea lähiten olevan sängyn. Viimeiseksi huoneeseen astuu ketkäs muutkaan kun nuoliat. Tuhahdan taas ja jatkan lattiaan tuijottamista.

"Jounks mä oikeest menee ton homon vieree" kuulen jonkun sanovan vierestäni. Nostan katseeni ja näen vieressäni pojan jonka nimi taisi olla Iiro. Olen aina ollut sellainen ihminen joka ottaa kaiken itseensä. Olen aina ollut epävarma itsestäni. Ku seitsemännellä luokalla mua ruvettiin kiusaamaan, sairastuin masennukseen. Mutta se siitä mun menneisyydestä.

"Hei Iida voiks tulla mun kaa ettii vessaa" Emilia kysyy. "Joo". Tytöt nousevat sängyiltään ja lähtevät mökistä ulos. Rupean kaivamaan kassiani ja otan sieltä rööki askin ja sytkärin. Laitan ne hupparin taskuun ja lähden ulos etsimään salaista tupakka paikkaa. "Hei oota" kuulen Iiron huutavan jatkan vain kävelyä. Iiro juoksee vierelleni ja hidastaa vauhtinsa samaan kun omani. "Miks sä nyt "homon" kaa haluut tulla röökille". Kysyn katsomatta jätkään. Iiro ei sano mitään vaan vetää mut puskaan. Päätän siinä sitten nolata itteni ja rymistä oikee kunnolla. Tunnen kuinka keppi raapaisee käteeni. Että olen kaivannut sitä tunnetta.

Olen juuri rupeamassa huutamaan mutta Iiro tunkee kätensä suulleni. Hetken kuluttua Iiro ottaa kätensä pois suultani. "Mitä vittuu jätkä" kysyn melkei huutaen. "Oisiks halunnu jäädä kiinni. Me ei saatais olla tääl" Iiro sanoo melkein yhtä kovalla äänellä. Mulkaisen vain poikaa ja rupean puhdintamaan vaatteitani. Nostan hieman hihaani. Kymmenien arpien seassa näen pitkän suht syvän haavan. Irvistän hieman ja lasken hihani takaisin.

Kaivan hupparini taskusta hieman ryttääntyneen tupakka askin. Poimin yhden tupakan sormieni väliin. Asetin röökin huulilleni ja sytytän sen. Iiro tekee saman. Siinä me sitten polttelimme. Heitän poltetu tupakan maahan ja tallaan sitä. Iiro tekee jälleen samana ja lähdemme mökkiä päin.

"Kävitteks te jossai puskas panee ku ootte kummatki hiukset sekasi ja täynnä roskia" Emilia kysyy läpäällä. "Siis tottakai" vastaan sarkastisesti. Tytöt rupeavat kikattelemaan yhdessä. Vaihdan vaatteeni harmaisiin kollareihin ja valkoiseen t-paitaan. Haron hiuksiani hieman ja kaivaudun sänkyyn. " eks tuu iltapalalle" Iida kysyy ihmeissään. Pudistan vain päätäni ja painannsilmäni kiinni. Hetken kuluttua vaivun rauhalliseen uneen.

****
Sorii tää eka osa on varmaa iha surkee mut toivottavasti loppua kohden alkaa parantuu.