Emilyn
Olin juuri muutama päivä takaperin muuttanut yksin asumaan Chicagosta Los Angelesiin, kyllä olen 17 vuotias ja asun yksin. Syy on menneisyyteni kätköissä ja etenkin siinä mitä kesällä tein, tai no oikeastaan jätin tekemättä. Olin tuhonnut välini vanhempiini pahemman kerran ja he vaatimalla vaativat, että minä, heidän esikoisensa muuttaisi yksin asumaan vieläpä eri kaupunkiin. He eivät vain jaksaneet katsoa sitä kuinka nuoruuteni valui hukkaan minun tuhlatessa aikaani aivan väärien asioiden parissa. He kokivat epäonnistuneensa minun kasvatuksessa, vaikka syy oli minun itseni. Olin eksynyt vääriin porukoihin ja pian huomasin olevani vähintään joka toinen päivä riehumassa ympäri Chicagoa, useimmiten vieläpä humalassa. Vanhempani olivat tehneet raskaan, mutta heidän mielestä parhaan päätöksen ja he siirsivät minun opiskeluni Los Angelesiin ja tottakai muutin itsekin.Vilkaisin itseäni peilistä samalla kun harjasin vaaleita, alaselkääni ylettyviä hiuksiani läpi. Olen lähdössä kouluun, kerrankin ajoissa. Päätin aloittavani aivan alusta, täysin puhtaalta pöydältä nyt kun sain siihen mahdollisuuden. Tuskin se helppoa olisi, mutta yrittäisin ainakin. Turhauduin hiuksieni takia ja päätin sutaista ne vain nopeasti ponnarille, samalla heilauttaen mustan nahkalaukkuni olalle ja napaten mautoni avaimet naulasta. Otin lipaston päältä vielä aurinkolasini jotka asetin pääni päälle lähinnä asusteeksi. Varmistin muistaneeni ottaa kaiken mukaan ja ollessani asiasta varma suljin ulko-oven. Suuntasin pihassani olevalle autotallille jossa valkoinen mopoautoni odottaisi käynnistystään. Ulkona oli lämmin juuri niinkuin olinkin jo osannut odottaa. En kuitenkaan säästä erityisemmin ehtinyt nauttia sillä jo pian iskin takapuoleni vaalealle nahkapenkille ja vedin oven kiinni, nyt pitäisi suunnistaa koululle.
Matka oli ollut varsinainen työmaa, sillä koulun parkkipaikalle päästyäni olin valehtelematta varmaankin viidentoista minuutin ajan etsinyt vapaata parkkiruutua ja sen löydettyäni jouduin taskuparkkeeraamaan mautoni, joka oli haastavaa sillä en halunnut naarmuttaa vieressä seisonutta punaista urheiluautoa. Lopulta nousin autostani ja nostin valkoisten pillifarkkujeni vyötäröä ylemmäksi saadakseni enemmän tilaa hengittämiselle. Heilautin vielä ponnarilla olevat hiukseni selkäni taakse ja suuntasin kohti suuren rakennuksen pääovia.
Sisälle päästyäni huokaisin helpottuneena, sillä sain ulkona oudoksuvia ja ehkä hivenen ihmetteleviä silmäpareja puoleeni, koska noh olinhan sentään uusi oppilas. Avasin lasiovet jotka johtivat minut suureen aulaan, siellä vasta ihmisiä olikin. Joka puolella nojailtiin seiniin ja puhuttiin, hihiteltiin ja varmaankin myös juoruiltiin. Yritin kuumeisesti etsiä seiniltä kylttejä jotka johdattelisivat minut rehtorin huoneelle, sillä minulla ei ollut pienintäkään aavistusta minne pitäisi mennä. Siinä ihmetellessäni tunsin pian jonkun kävelevän minua päin takaata. Horjahdin ja olin lähellä menettää tasapainoni samalla kun siirryin sivuun ja katsoin minuun törmänneen itseäni hieman pidemmän pojan silmiin. "Kato enskerralla etees äläkä yritä jyrätä edessä olevia" tuhahdin tuolle pojalle, jonka ruskeat silmät vain katselivat arvostelevasti koko olemustani. Tunsin oloni hieman kiusalliseksi ja hetken jo luulin ettei se pahemmaksi voisi mennä, mutta voi kyllä vissiin voi.
Vanhempi rouvas henkilö käveli luokseni ja esittäytyi rehtori Woodsiksi. Esittäydyin itsekin ja puhuin tämän kanssa hetken aikaa, sen äskeisen pojan vain katsellessa minua pieni virne kasvoillaan. Tuo ei tajunnut lähteä ajoissa, sillä pian rouva Woods avasi suunsa sanoakseen lauseen joka pysäytti minut ja ajatukseni, "Justin tiedät koulun paikat sekä säännöt joten voit varmaankin esitellä ne neiti Gracelle." , kyllä sukunimeni on Grace. Siirsin katseeni ehkä hieman turhautuneena Woodsista tähän poikaan, jonka nimi taisi olla Justin. Poika yritti sanoa rehtorille vastaan, mutta lopulta myöntyi tämän tahtoon ja vilkaisi minuun. Tuo viittoi minua seuraamaan itseään ja tein työtä käskettyä. Kuljimme käytävillä ja kuuntelin tuon selostusta säännöistä sekä luokkien sijanneista ja opettajista.
YOU ARE READING
Walk Of Shame || JB
FanfictionJustin. Poika joka teki mitä tahtoi, sanoi mitä tahtoi ja ennen kaikkea omasi vahvan tahdon. Poika jonka vanhemmat antoivat periksi hänelle, jättäen tämän täysin oman onnensa nojaan. Poika jolla ei ollut ketään kenelle uskoutua, ketään joka rakastai...