i just like you//Fin\\.yoon.min.

1. Yoongi

Istuin ruskealla nahkasohvalla ja katselin tv:tä tylsä ilme naamallani. Ihmiset nauroivat ohjelmalle, kun taas minä istuin hiljaa niin kuin aina.

Minun oli vuoro mennä puhumaan Sungjoonille joka on minun terapeutti. Nousen hitaasti sohvalta ja kävelen huoneeseen jossa terapia olisi.

Istun puiselle penkille. Tuijotan ikkunasta ulos ja lasken kuinka monta ihmistä näen. Yks..kaks..kolme.

<<Nuori Min Yoongi...>> nainen ailoittaa.

En kiinnitä naiseen mitään hyomiota vaan jatkan ihmisten laskemista.

<<Tiedän, että et pidä siitä, kun jankkaan aina samaa asiaa. Meidän pitäisi saada sinut puhumaan, mutta et halua millään. Olet myös menettänyt kiloja paljon>> hän sanoo.

Nyökkään varovaisesti ja tosi pienesti. Kymmenen..Yksitoista. Jatkan ihmisten laskemista.

<<No pääset pois>> hän sanoo ja avaa minulle oven.

Minut tullaan hakemaan huoneeseen. Huoneeseen päästyäni istun sängylle ja katson lattiaa. Miksi olen täällä? Miksi sanat eivät vain tule suustani? Mikä on?

Minulle tuodaan ruoka huoneeseen. Tuijotan ruokaa ja, kun ruuan tuoja lähtee heitän tietenkin ruuan roskiin. En syö paskaa.

Juon vettä vesipullostani ja sitten menen makoilemaan ja yritän saada unta, mutta ihan kun jotain puuttuisi ja niin puuttuikin. Minä en ole hakemut lisää vettä.

Nousen sängyltä eka istumaan ja hetken päästä seisomaan. Hiivin käytävillä ja menen keittiöön ja otan terän ja kaadan vettä vesipullooni. Laitan hanan kiinni. Korkin kieritän kiinni ja lähden takaisin huonettani kohti. Huomaan, että viereiseen huoneeseen tulee uusi poika jonka nimi on näköjään Park Jimin. Päätän mennä omaan huoneeseeni.

Paiskaan oven kiinni, koska eihän minua kiinnostanut lainkaan. Mikä vitun homo Jimin? Voi juma. Kaadun sängylle makoilemaan ja suljen silmäni.

Haluun ystäviä...