Dramione/Kielletty rakkaus

Luku 1

Hermione katseli yksinäisenä järvelle. Hän oli livahtanut aamutuimaan ulos kenenkään huomaamatta. Tuuli hulmutti hänen hiuksiaan ja hän huokaisi syvään. Lukuvuosi Tylypahkassa oli taas alkanut. Hermione kävi viidettä luokkaa ja hermoili jo nyt V.I.P. kokeista, jotka olisivat kumminkin vasta keväällä.

Hermionen elämään Tylypahkassa kuului tietenkin opiskelu, lukeminen ja kirjasto, mutta myös ystävät. Hänen parhaita ystäviään olivat Ginny, Harry ja Ron. Ja tietenkin Draco Malfoy. Hän ei kylläkään ollut Hermionen ystävä vaan juuri päinvastoin. Hän oli kiusannut Hermionea jo ensimmäisestä lukuvuodesta asti, eikä osoittanut merkkiäkään leppymisestä. Se, että Hermione oli jästisyntyinen, tiivistyy useimmiten jokaiseen Malfoyn hänelle sanomaan lauseeseen yhdellä sanalla. Kuraverinen. Sitä hän sai kuulla joka ikinen päivä. Ja juuri se oli Hermionen tämänhetkinen olngelma. Draco Malfoy.

Dracon nk:
No niin. Viides lukuvuosi. Ja paineet. Isä odottaa täydellistä V.I.P. kokeiden suorittamista eikä minua kiinnosta pätkääkään. Tai ehkä hieman. Olenhan hyvä joissakin aineissa. Tai itseasiassa kaikissa. Virnistin itsekseni. Omahyväistä.

Olin herännyt aikaisin aamulla, mutta minulla ei ollut nälkä, joten lähdin tähtitorniin katselemaan maisemia. Se on yleensäkin kiellettyä aluetta jolle ei ole pääsy edes oppitunneilla. Tulin tänne kuitenkin sillä minuahan ei säännöt pidättele. Katselin tuulista pihamaata ja huomasin yksinäisen hahmon järven rannalla. Erotin juuri ja juuri ruskean tukkapehkon ja tajusin että kuraverinenhän se siellä. Päätin lähteä tätä vastaan oville ja pyöräyttää lukuvuoden kunnolla käyntiin. Katselin hahmoa kunnes huomasin sen kävelevän takaisin linnaan. Lähdin portaita alas ja eteisaulaa kohti.

Hermionen nk:
Päätin lähteä takaisin linnaan ja aloittaa jonkin hyvän kirjan. Törmäsin kuitenkin marmoriportaiden keskivaiheilla inhottavimpaan yllätyksen jota osasin odottaa. Malfoy astui esiin nurkan takaa ja pysähdyin töksähtävästi melkein kaatuen.
Hän tuli suurieleisesti portaita alas ja huusi:

"Sitä oltiin yksin itkemässä vai? Onko arpinaama ja pisamanenä hylänneet tuollaisen kuraverisen? En yhtään ihmettelisi."

Mulkaisin Malfoyta pahasti ja päätin kerrankin antaa samalla mitalla takaisin:

"Minä taas en yhtään ihmettelisi vaikka sinun omat feikkiystäväsi eivät välittäisi sinusta pätkän vertaa."

En yleensä väitä Malfoylle vastaan ja tämä kerta yllätti Malfoyn totaalisesti. Hänen kasvoillaan värisi hetken hämmennys, mutta hän sysäsi sen sivuun ja paljasti taas kerran pahansuovan virneensä.

"Sinun ei kannata ruveta ryppyilemään minulle Granger."

Tunsin pelon väristyksen, mutta nostin pääni pystyyn ja sanoin;

"Voisit lopettaa itsekin."

Malfoyn virne väistyi ja hänen kasvonsa vääristyivät vihasta. Olin mennyt liian pitkälle. Sanomisissani oli raju alku ja heiveröisempi loppu, mutta juuri se että väitin vastaan toisenkin kerran sai Malfoyn polttamaan päreensä.
Hän harppasi eteenpäin ja painoi minut porraskaidetta vasten. Hänen kätensä ehätti kurkulleni ennen kuin ehdin tehdä mitään.

"Sulje jo suusi kuraverinen. Kukaan ei kaipaa sinun mielipiteitäsi!"

En voinut vastata sillä Malfoyn käsi painoi henkitorveani. Hän vilkaisi minua vielä murhaavasti, nytkäytti päätäni kädellään ja päästi irti.

Hieroin niskaani ja katsoin Malfoyn perään kun tämä käveli portaat alas. Tyrmiin johtavien käytävien ovella Malfoy kuitenkin kääntyi ja katsoi minua hieman arasti. Hämmästyin ja käänsin katseeni. Näin sivusilmällä Malfoyn kääntyvän ja uskalsin katsoa siihen mistä hän oli hetki sitten hävinnyt. Lähdin itse kiipeämään portaita ylös mietteissäni enkä huomannut, että Malfoy oli tullut takaisin ja tarkkaili minua oven syvennyksen varjoista.

----------------------------------------------
Okei.. tää on mun ensimmäinen tarina ja pahoittelen virheitä. En osaa määrittää kappalejakoa joten voi olla hieman sekalaista. Aion jatkaa kirjoittamista kun pystyn ja vaikka ei tulisikaan lukijoita.