Rakkauden Tähtitaivas

Croissantteja ja Mansikoita

Herään kun auringon säteet paistavat verhojeni lävitse, vasempaan silmä kulmaani. Räpsyttelen silmäni auki ja hieron unihiekat silmistäni. Huokaan syvään ja nousen istumaan, katselen ympärilleni. Näkymät ikkunastani verhojen välistä ovat henkeäsalpaavat. Nousen muutaman minuutin makoilun jälkeen ja suuntaan vaaterekilleni. Vedän pälleni tumman denim sävyiset farkut, kevyen crop top- mallisen valkoisen turtleneck paidan. Istun peilipöytäni eteen, laitan Spotify-listani soimaan ja alan meikkaamaan. Laitan tumman ruskeat olkapäilleni ulottuvat ylös poninhännälle ja kiharran latvat. Viimeistelen meikkini kirkkaan punaisella huulipunalla.

Vedän päälleni beigen sävyisen trench mallisen takin naulakostani. Pakkaan mustaan laukkuuni avaimet, matkalaturini, huulipunani, kamman, purkkaa, lompakkoni ja sateenvarjon. Vedän jalkaani mustat polvipituiset 7cm korko saapikkaani. Katsahdan itseäni eteisen peilistä ennen kuin lähden ovesta ulos. Kävelen alimpaan kerrokseen josta pääsee ulos. Kadulle astuessani, tuoreiden leivosten ja lämpimän kahvin tuoksu ympäröi minut. Pyörähdän ympäri itsekseni ja jatkan matkaani katua pitkin. Eilen ajaessamme asunnolleni ajoimme erään kahvilan ohitse. Tätini mainitsi että se on hänen yksi lempi kahviloistaan ja yksi alueen parhaista kahviloista.

Päätin jo eilen, että lähden aikaisin aamulla kävellen kahvilaan. Syön aamupalan siellä ja samalla tutustun asuin alueeseen. Noin kahden kymmenen minuutin kävelyn ja suunnistuksen jälkeen saavun kahvilalle. Kahvila on juuri avattu joten asiakkaita ei ole yhtään. Astun sisälle ja silmäilen menua. Päädyn tilaamaan espresson, kaksi kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla täytettyä croissanttia. Tilaus tulee kuulemma pöytään, kiitän ja istun pöytään ikkunan viereen.

Tilaukseni tulee pöytään noin kymmenen minuutin jälkeen. Muutama asiakaskin tulee sisälle ja muutama käväisee vain hakemassa kahvit. Nautin omassa rauhassani croissantejani ja kahviani, kahvilan tunnelma on ihanan rento ja rauhallinen. Katselen ikkunasta kadulla ohi käveleviä ihmisiä. Istun rauhassa noin puolitoista tuntia ja nautin olostani. Olen ihan omissa maailmoissani.

"Aika synkkä ilma vai mitä?" Kuulen matalan mies äänen edessäni. Hätkähdän hereille ja nostan katseeni puhuvaan henkilöön. Edessäni seisoo pitkä, hoikahko, tumma hiuksinen nuori mies. Kädessään hänellä on lautanen köyhiä ritareita ja cappuccino.

"Huh? Ai? Siellähän paistaa aurinko? Ettekö pidä auringon paisteesta?" Kysyn mieheltä kummastuneena.

"S-Siellä sataa vettä?" Mies naurahtaa hymyillen kirkkaasti. Katsahdan ikkunasta ulos, aurinko on pilvien peitossa ja vettä sataa kaatamalla. Nolostun kauheasti, tunnen kuinka poskeni välähtävät punaisiksi.

"Oh, taisin jäädä omiin ajatuksiini-" Änkytän nolostuneena.

"Taidat olla unelmoija, saako istua?" Mies naurahtaa ja osoittaa vapaata paikkaa minua vastapäätä.

"Toki!" Sanahdan ja siirrän astioitani hieman lähemmäksi minua.

"William Andersson, mikä on nimesi?" Mies esittäytyy William nimiseksi nuoreksi mieheksi.

"Rosemarie Smith" Totean nimekseni ja hymyilen leveästi.

"Kerro jotain itsestäsi?"

"Olen 20 vuotta, synnyin Lontoossa. Vanhempani olivat lomamatkalla ja äitini synnytys alkoi aikaisemmin. Asuimme kolme vuotta sitten Lontoossa ja muutimme minun ollessa kolme takaisin Suomeen. Asuin seitsemäntoista vuotta samassa talossa ja kun täytin kaksikymmentä muutin Pariisiin, se oli unelmani jo kymmenen vuoden ikäisenä. Tässä sitä nyt ollaan!"

Keskustelemme  valehtelematta varmaan kolme tuntia, juttelemme niin kauan että päätämme molemmat syödä lounaan ravintolassa. Tilaan itselleni kreikkalaisen salaatin, William on oikeastaan todella mukava nuori mies. Minulla on oikein mukavaa hänen seurassaan. Kello lyö kolme iltapäivällä, päätän lähteä kotiin päin.

"Kiitos seurastasi, mutta minun pitää alkaa mennä..." Nousen ja laitan takkini päälle.

"Kiitos itsellesi, saisinko puhelinnumerosi? Voisimme mennä kahville joskus?" William katsoo minua hymyillen suloisesti.

Nyökkään ja annan tälle puhelinnumeroni. Kävelen ulos, avaan sateenvarjoni. Kävelen ikkunan edestä ja vilkutan vielä Williamille hymyilen. Sitten jatkan matkaani märkiä asfaltti teitä pitkin, synkässä sateisessa säässä.