YOUNG FOREVER

1

~Taehyungin Näkökulma~

Olen bussipysäkillä odottamassa bussia joka tulisi noin kahden minuutin päästä aikataulun mukaan. Oli kevät, vaaleanpunaiset kukat niityllä tuijottivat taivasta ja kirkas aurinko paistoi silmiini. Vanhempani olivat nukkuneet pois kun olin pieni lapsi. Vihdoin bussini tuli ja maksoin itseni sisään. Istuin takapenkillä ja bussissa ei ollut ketään muuta kuin minä ja joku vanha nainen lapsen kanssa. Ajattelin että mitä nyt tapahtuisi koska olin matkalla sisäoppilaitokseen. Katselin ikkunasta ulos ja sieltä paistoi aurinko taas suoraan silmiini joten käänsin katseeni pois. Kesti noin kaksikymmentä minuuttia kunnes olin saapunut ison valkoisen rakennuksen eteen. Ulkona käveli vastaan suunnilleen minun ikäisiä poikia ja tyttöjä. Kävelin sisälle ja sanoin nimeni "Kim Taehyung" "Selvä, sinun huoneesi on yläkerrassa ja sinulla on yksi huone kaveri. Huone 37" Hoitaja vastasi lempeällä äänellä ja ojensi huoneen avaimen minulle. Kävelin rappusia ylös kunnes olin huoneen 37 edessä. Ovi ei kuitenkaan ollut lukossa ja avasin sen. Huoneen oikean puoleisella sängyllä istui vaaleanpuna hiuksinen poika. "Park Jimin, sinä olet varmaan Taehyung" Poika kysyi ujolla äänellä. Nyökkäsin ja menin makaamaan sängylleni koska olin väsynyt. Siihen sitten nukahdin..

-

Heräsin siihen kun Jiminiksi esittäytynyt poika ravisti minua hellästi ja hymyili leveää silmähymyään. Tuhahdin ja yritin jatkaa nukkumista kunnes hän hyppäsi päälleni. "Nouse! Sun jotkut lääkkeet ja vesi tuotiin sulle" Poika sanoi. Ai niin, masennuslääkkeeni.. Tuhahdin mielessäni. "Öh..joo" Sanoin ja pistin kaksi pilleriä suuhuni ja join vettä päälle. Minulla on vakava masennus ja olen yrittänyt 2 kertaa itsemurhaa mutta eipä ole onnistunut. Lääkkeiden jälkeen rupesin järjestelemään vaatteitani vasemman puoleiseen kaappiin. "Onpa sulla paljon vaatteita" Jimin naurahti. Totta puhuen pojassa oli jotain kiinnostavaa mutten tiedä mikä hänessä kiinnosti minua. Toivottavasti en ole ihastunut häneen koska en usko että hän on homo niinkuin minä. "Haluisiks tutustuu paremmin?" Poika kysyi hymähtäen. Nyökkäsin ja hymyilin pientä hymyäni. "No mä kerron vaikka ittestäni jotai. Oon Park Jimin ja oon 17 vuotias, Mun äiti on kuollut ja iskä on ulkomailla. Mulla ei oo sisaruksia ja no mulla on masennusta" Poika kertoi. "No mä oon Kim Taehyung ja kans 17 vuotias. Mun molemmat vanhemmat on nukkunut pois kun olin pieni. Ja no oon yrittänyt itsemurhaa 2 kertaa mut en oo näköjään kuollu, mulla on kans vakava masennus" En kehdannut kertoa sitä että olen homo koska no sitten Jimin varmaan vihais mua. Mutta päätin kertoa. "Ja no oon h-homo" totesin ja kyynel putosi silmäkulmastani koska homouteni takia minut on raiskattu melkein sairaalakuntoon, se joka raiskasi mut oli Kim Jongdae, mun vanhan koulun pahin kiusaaja. Tietenkin raiskauksen aikana Jongdaen kaverit kuvas mua ja lähetti videon nettiin. Minulla traumat ikuisesti siitä ja sen takia aloitin viiltelemisen. Jimin katsoi minua hellästi ja suuteli minua. SUUTELI. Menin paniikkiin ja katsoin häntä silmät pyöreinä. "M-mitä sä just teit?!" Kysyin vihaisena koska luulin että hän pitää homouttani hauskana asiana. Jiminin silmästä valui kyynel pitkin hänen kauniita poskiaan. MIKSI AJATTELEN HÄNESTÄ NÄIN. Jimin jatkoi itkemistä ja juoksi pois huoneesta. Annoin olla ja huomasin Jiminin sängyn alla vaaleansinisen kirjan ja päätin kurkata sen sisältöä. Nappasin kirjan käteeni ja kannessa luki kauniilla käsialalla Jiminin päiväkirja. Ajattelin että siihen katsominen olisi huono idea mutta päätin kuitenkin katsoa. Ensimmäisellä sivulla luki näin

Rakas päiväkirja, tapasin tänää ihanan pojan minkä nimi on Jeon Jungkook. Hän on pari vuotta minua nuorempi mutta rakastuin häneen melkein heti. Tapasimme kun hän tuli meidän kouluun. Hän on siis uusi oppilas. Puhuimme niitä ja näitä ja Jungkook kertoi elämästään ja hyvin rankasta lapsuudestaan. Olin surullinen hänen puolestaan. Me viestittelemme kokoajan.
~13.2.2015

Ajattelin etten saisi lukea enää pidemmälle mutta päätin skipata pari sivua ja lukea sivun mikä oli kirjoitettu vuosi myöhemmin.

Hei päiväkirja, tänään oli maailman hirvein päivä. Haluan vain repiä hiukseni irti ja kuolla. Rakas poikaystäväni Jeon Jungkook on kuollut. Kyllä, kuollut. Olimme seurustelleet 8 kuukautta. Aamulla meillä meni kaikki hyvin, heräsimme toistemme vierestä ja halailimme. Aamulla Jungkookin piti mennä tapaamaan äitiään ja päästin hänet. Kun Jungkook oli tulossa äidiltään omalla autollaan, niin auto ajoi niin kovaa päin että Jungkookin auto putosi ojaan. Jungkook joutui sairaalaan ja hän oli tosi pahassa kunnossa. Menin katsomaan häntä mutta pian minun piti lähteä. Myöhemmin sain sairaalasta puhelun että Jungkook oli valitettavasti kuollut eikä häntä saatu elvytettyä. Itkin huusin viiltelin.. mutta se ei johtanut mihinkään. Täällä itken lattialla ja halailen Jungkookin tyynyä. Olen aivan rikki.
~3.1.2016~

Kun luin tuon sivun Jimin astui sisään ja näki minut hänen kirja käsissäni. Hänellä nousi kyyneleet taas silmiini ja hän arvasi minkä sivun olin juuri lukenut. Jimin nappasi kirjan minulta ja huusi minulle. "Millä vitun oikeudella sä luet mun päiväkirjaa, tajuatko miltä musta tuntuu kun sä ekana päivänä vaan kosket mun henkilökohtaisiin ominaisuuksiin!?" Hän huusi niin kovaa kun kurkusta lähti ja repesin itkuun. Minua pelotti tuo jollain tavalla seksikäs ja söpö poika. Pelkäsin niin kovaa että sydämeen sattui. Jimin huomasi minun itkevän ja istui sänkyyn vierelleni. "Hei anteeks..ei ollu tarkotus huutaa sulle sillä tavalla mut se ei tunnu kivalta kun kosket mun tavaroihin" nyökkäsin itkuisena ja Jimin veti minut hänen rintaansa vasten. "Sori pelkään nykyään kaikkee ihan helvetisti" nyt taisi lipsahtaa. "Miks?" Jimin kysyi. "Mä- mut on raiskattu melkeen sairaalakuntoon mun homouden takia.." Kun Jimin kuuli mitä sanoin hän päästi minusta irti ja tuijotti minua..

Heh tää oli tällänen eka osa toivottavasti ees jotkut lukee ja jättää kommei<3