En saanut katsettani irti hänestä, joten päädyin vain tujottamaan ehkäpä maailman kauneinta olentoa, kunnes hän käänsi katseensa minuun ja katsoi suoraan silmiini
Juttelimme Jinin ja Namjoonin kanssa niitä näitä, kävellessämme kohti lokeroita. Huomasin joidenkin muidenkin valinneen saman paikan välitunnin viettoon. Istuimme vähän matkan päähän toisista ja jatkoin Namjoonin ja Jinin keskustelun kuuntelemista. Hetken päästä jalkani kuitenki puutui, joten jouduin vaihtamaan asentoani, jolloin huomasin sivusilmällä oranssi hiuksisen pojan tuijottavan itseäni. En kuitenkaan katsonut poikaan vaan jäin tarkkailemaan tuijottajaa vai vihkaa hiuksieni lomasta. Poika oli nyt tuijottanut tutkivasti minua jo muutaman minuutin putkeen, joten nostin katseeni häneen ja kohtasin hänen silmänsä. Poika hätkähti pienesti tajutessaan tilanteen ja painoi katseensa äkisti lattiaan. Jäin katsomaan poikaa tarkemmin. Hänellä oli päällään valkoinen pitkähihainen jossa oli pastellin sinisiä raitoja sekä vaaleat pilli lahkeiset farkut. Nyt siirsin katseeni puolestaan pojan kasvojen sivuprofiiliin. Hänen ihonsa oli suorastaan silkkisen näköinen ja hän varmasti huolehti ihostaan hyvin päätellen sen täydellisyydestä. Hänellä oli pieni nenä ja todella sirot kasvonpiirteet. Katseeni siirtyi seuraavaksi tuon huuliin. Ne olivat varmasti täydellisimmät huulet joita olin koskaan nähnyt. Ne loistivat vadelman värisinä ja olivat täyteläisen näköiset ja mietin väkisinkin miltä tuntuisi tuntea nuo huulet omillani. Ravistin nopeasti päätäni ajatukselle. Miksi edes mietin tätä. Joka tapauksessa olin varma, että tuo enkeli kasvoinen poika oli kaunein ikinä näkemäni henkilö. Havahduin ajatuksistani, kun kuulin välitunti kellon pirahtavan. Käänsin katseeni pojan suuntaan, mutta harmikseni huomasin hänen jo lähteneen.
~~
Astelin luokkaan sisälle, jossa minulla olisi seuraavaksi kemian tunti. Olin viimeinen luokassa, joten etsin katseellani viimeistä tyhjää paikkaa. Katseeni pysähtyi luokan perällä yksin istuvaan oranssi hiuksiseen enkeliin. Sydämmeni alkoi hakkaamaan nopeammin rinnassani, mutta en antanut sen näkyä kasvoistani, vaan pysyin ilmeetömänä. Poika ei ollut tuntunut huomaavan minua, joten kävelin rauhallisesti paikalleni. Kun olin istunut tuoliin poika havahtui ajatuksistaan ja käänsi katseensa minuun, katsoakseen kuka siihen oli istuuntunt. Huomasin hänen punastuvan syvästi. Hän oli juuri kääntämässä kasvojaan kohti lattiaa, kun sanat purkautuivat äkisti suustani hetken mielijohteesta. "moi oon Yoongi, entä sä." en yleensä ollut sosiaalinen tai aloittanut keskustelua, joten käytökseni yllätti itsensäni jopa enemmän, kun poikaa vieressäni. Tuo näytti yllätyneeltä ja ehdin jo hetken luulla ettei hän vastaisi, kunnes poika avasi suunsa varovasti "mä oon Jimin ja ja oon tosi pahoillani kun tuijotin sua aikaisemmin sillä lail, mut sun hiukset on tosi upeet!" hymyilin kuulessani pojan suloisen äänen ja vastasin vain "kiitti sulki on ihanat huul... siis hiukset tarkotan" kirosin mielessäni, mutta poika vain hymyili takaisin ihanaa hymyään.
~~
En tosissaan tiedä mitä tapahtui, mutta olimme alkaneet heti jutella Jiminin kanssa ja jo kemian tunnin päätyttyä olimme hyvät kaverit. Vietimme koko päivän koulussa yhdessä ja Jimin oli jo tutustuttanut Jinin ja Namjoonin kolmeen muuhun ystäväänsä. Koulun loputtua Jimin katsoi minuun ujosti sen näköisenä että haluisi kysyä jotain, joten pysähdyin juuri ennen koulun ovia. Poika katsoi minuun ja erotin hennon punan taas koristaen hänen poskiaan tehdessään hänestä sietämättömän söpön näköisen. Jimin vetäisi henkeä ja lopulta uskaltautui avaamaan suunsa "ömm mä mietin et haluisiks sä vaik hengaa tänään tai jotain?" poika laski samantien katseensa kenkiensä kärkiin. Pieni hymy nousi väkisin kasvoilleni ja minulla oli hankaluuksia hillitä ääntäni ja pitää innostus siitä poissa. Minun olisi tehnyt mieli nostaa tuo pieni enkeli syliini ja kiljua ilosta, mutta tyydyin vastaamaan "tottakai. tässä mun numero" näytin mun kännykästä numeroni ja Jimin antoi minulle omansa. Kävelimme jonkun aikaa samaa matkaa, pitkin kosteaa asfaltoitua kävelytietä. Äkkiä tunsin Jiminin pienen käden koskevan omaani. Aloin varovasti hapuilla noita pieniä sormia omieni lomaan. Saatoin tuntea kuinka pojan lämpöä siirtyi kylmään käteeni ja hyvä olo laskeutui minuun. Olimme saapuneet risteykseen, josta käännyisimme eri suuntiin pian. Pysähdyimme molemmat. Käännyin Jiminiä kohti pideelleen yhä pojan pientä kättä omassani. En olisi halunnut millään irrottautua. Katselimme toisiamme silmästä silmään hetken aikaa kunnes kasvomme olivat jo niin lähellä toisiaan että pystyin tuntemaan pojan lämpimän hengityksen kasvoillani. Katsoin pojan huulia lamaantuneena. Minusta tuntui, että koko kehoni ja jokainen soluni suorastaan huusivat noiden ihmeellisten huulien kosketusta. Itsekurini oli varmasti herkimillään kuin koskaan. Lopulta olin jo pyörtyä, joten minun oli pakko vetää kasvoni kauemmas ettei Itsekurini olisi pettänyt lopullisesti. Jimin vain tuijotti minua kunnes lopulta rikkoi hiljaisuuden "nähään illemmalla. Soitan vaikka myöhemmin nii sovitaan aikataulu!" nyökkäsin pystymättä vielä sanomaan mitään. Lopuksi poika hymyili minulle, kunnes käänsi selkänsä ja lähti kävelemään toiseen suuntaan.
Okei tällanen luku täl kertaa toivottavasti piditte!💞
Oops! Questa immagine non segue le nostre linee guida sui contenuti. Per continuare la pubblicazione, provare a rimuoverlo o caricare un altro.
