~ Runoja & Novelleja Danielin mielen syövereistä ~

Sodassa

Tyttö: Mitä nuo arvet ovat?

Minä: Arpia sodasta

Tyttö: Oletko sodassa?

Minä: Hyvin pitkässä ja raskaassa

Tyttö: Siistiä! Saanko minäkin osallistua sotaan?

Minä: Ei. Nämä arvet eivät ole siistejä. Lupaa minulle ettet ikinä osallistu samaan sotaan missä minä olen!

Tyttö: Lupaan

10-vuotta myöhemmin

Tyttö: Nyt ymmärrän. Ymmärrän sotasi jota kävit. Yritit suojella minua itseltäni. Anteeksi. Nyt et ole enään täälä. Sotasi kävi liian raskaaksi. Kuolema vei sinut mukanaan jonnekin parempaan paikkaan.