We are a secret | Taekook

8.

(Taehyungin näkökulma)
Aamulla herätessänikin se poika oli mielessäni, mutta yritin vain sivuuttaa ajatukset. Minun täytyisi keskittyä nyt Yoongiin, joka ei ollut vieressäni sängyssä kun heräsin.

Kävelin ensin keittiöön, mutta siellä ei näkynyt Yoongia. Jatkoin matkaani olohuoneeseen ja siellähän Yoongi makasi sohvalla pullojen keskellä.
Hetkeksi minun täytyi vain pysähtyä ja hengittää syvään, jotta en saisi itkupotkuraivareita.
Aloin keräilemään pulloja, asettaen Yoongin makaamaan parempaan asentoon, tuoden hänelle oksennusvadin ja lasin vettä.
Lähdin parvekkeelle istumaan ja selvittelemään ajatuksiani.

Olin niin kyllästynyt tähän kaikkeen ja halusin vain pois hänen luotaan, mutta minua pelotti. En halunnut samaa kohtaloa, kuin mitä Yoongin exälle tapahtui, sillä kun Yoongi sai tietää pojan aikeista erota hänestä, hän pahoinpiteli pojan ja joutui siitä pariksi vuodeksi vankilaan. Niin kyllä minua pelottaa ajatus, mitä minulle sitten voisi käydä.

Alun perin päädyin Yoongin luokse, kun hän oli päässyt pois vankilasta, enkä siis vielä tässä kohtaa tiennyt hänen edes olleen vankilassa, vaan kuulin siitä kaupungilla.
Ja aluksi hänen elämänsä vaikutti alkavan sujua paremmin ja meidän suhteessakin kaikki oli hyvin.
Kunnes Yoongi alkoi pelätä että minäkin jättäisin hänet, joten minun täytyi olla kaikille ihmisille ilkeä ja töykeä, jotta kaikki vihaisivat minua, eikä kukaan kiinnistuisi minusta.
Ja vähän ajan päästä Yoongi alkoi juoda ja pitää täällä bileitä joka ilta ja minä joudun täällä aina kestämään kaikki kännissä olevat Yoongin kaverit, kun en saa asua omassa kodissa jotta Yoongi tietäisi koko ajan mitä teen ja missä olen.

Elämäni pyöri vain Yoongin ympärillä, tuntui kun hän olisi kahlinnut minut, jotta en pääsisi pois hänen luotaan.

"Taee missä sä oot!" Kuului Yoongi huuto ja laahustin hänen luokseen olohuoneeseen.
"Tuu tänne." Hän sanoi, taputtaen sohvaa.
"Mä niin rakastan sua." Hän sanoi suudellen huuliani, mutta en vastannut suudelmaan.
"Mikä nyt on?" Yoongi kysyi, tajutessaan olevansa ainut joka oli mukana suudelmassa.
"Ei mikään. Sun vaan pitäisi pestä sun hampaat." Selitin hänelle ja hän lähti nopeasti pesemään hampaansa.

Oli jo iltapäivä ja mietin oliko Jungkook kunnossa. En ymmärrä miksi hän on mielessäni koko ajan, enkä saa häntä pois ajatuksistani.
Halusin mennä ravintolaan katsomaan häntä.
"Yoongi mä käyn ulkona." Sanoin, ottaen auton avaimet mukaan.
"Eiku mennään me yhdessä syömään sinne sun lempiravintolaan." Yoongi sanoi ja minun oli pakko suostua.

Kun menimme ravintolaan pyysin Yoongia istumaan pöytään, jotta kävisin tekemässä tilauksen.
"Hei Jimin, voisko Jungkook tulla tähän kassalle?" Kysyin ja Jimin nyökkäsi.
Hetki kului ja Jungkook käveli kassalle, sanomatta mitään erityistä.
Hän vain otti tilaukseni ja oli jo lähtemässä, mutta minun oli pakko kysyä onko hänellä parempi olo kuin eilen.
Keskustelu jäi lyhyeksi kun Yoongi huusi minut luokseen.
"Mikäs siinä tilauksen tekemisessä noin kesti?" Yoongi kysyi vakavana.
"Kananuudelit oli loppu, niin piti ottaa eri." Valehtelin ja hän onneksi uskoi taas.

Istuin vain Yoongi vieressä, kun tunsin hänen siirtäen kätensä ympärilleni, jonka jälkeen hän alkoi suudella huuliani ja oli jo siirtymässä kaulaani, mutta onnekseni Jungkook toi tilauksen ja keskeytti Yoongin.

Mutta sitten kun Jungkook oli keskeyttänyt meidät, Yoongi suuttui ja huusi Jungkookille ja minulle, koska lepertelen kuulemma mielummin kaappihomon kanssa, kun suutelen Yoongia.
Yoongin sanat selvästi satuttivat Jungkookia, sillä hän jätti ruoat pöydälle ja lähti kävelemään nopeasti pois.
"Jungkook, oota!" Huusin hänelle jotta hän odottaisi, mutta hän vain jatkoi matkaansa.
"Sä tiedät sen nimenkin! Mitä hittoa tää on?!" Yoongi huusi, ottaen lujan otteen ranteestani.
"Ei tää oo mitään!" Huusin Yoongille takaisin, josta seurauksena oli kova isku kasvoihini ja kaaduin maahan.

Yoongi lähti pois paikalta, jättäen minut yksin istumaan ravintolan lattialle. Silmistäni valui yksittäisiä kyyneliä ja nenästäni valui vana verta.
"Taehyung, mitä täällä tapahtu?" Jimin kysyi huolissaan, juostessaan luokseni.
"Voi ei." Hän sanoi hiljaa nähdessään kasvoni.
Olin vain hiljaa ja pyyhin kyyneliä poskiltani.
"Mä autan sut tonne takahuoneeseen, niin katsotaan tota sun nenää. Se näyttää nimittäin aika pahalta." Jimin sanoi ja auttoi minut ylös.

Pääsimme takahuoneeseen, jossa Jungkook istui penkillä pää painuksissa.

Kiitos paljon kun luit ❣️