Matka maahan

Luku 1

Heräsin taas uuteen päivään, joka tulisi luultavasti olemaan täsmälleen samanlainen kuin edellinenkin. Herää, syö, pue, harjoittele, syö, harjoittele, opiskele, syö, peseydy, mene nukkumaan. Elämäni oli varmaan tylsintä ikinä.

Olin elänyt jo seitsemäntoista vuotta tässä paikassa, näiden seinien ympäröimänä. En sentään ollut yksin, olihan minulla Gale, Cora ja Ben. Muut tässä kirotussa pikkukaupungissa olivat ihan varmasti joko botteja, tai klooneja. Paitsi tietysti herra Fareyah, meidän "isämme"

Syy miksi emme kutsu häntä isäksi, vaan herra Fareyahksi, on yksinkertaisesti se, että hän on myös opettajamme, sekä tutorimme, tiedonlähteemme ja "keksijämme".

Emme todellakaan ole normaaleja, pois se meistä. Olemme periaatteessa ihmiskokeita. Meillä on bionisia kykyjä.

("Gale on ihan älyttömän fiksu, ja se osaa telekinesiaa. Ja tottakai se osaa tehdä suojakentän, niinkun me kaikki. Sen lisäks se on yliherkkä melkein kaikelle, eikä siitä saa mitään hyvää irti. Mut se muistaa ihan kaiken. Ja se osaa kaikkia mahollisia kieliä.

Cora taas on se kameleontti. Se osaa muuttua näkymättömäks, muuntautua keneks vaan, ja imitoida täydellisesti ketä vaan. Se on oikee ujouden ruumiillistuma, ja se kärsiikin jostain ahdistushäiriöstä. Sen takia aina isoissa porukoissa se muuttuu näkymättömäks tahtomattaan. Mutta sitten taas se voi oppia ihan mitä vaan.

Ben on sen täydellinen vastakohta. Ekstrovertti parhaimmillaan. Ben on aika huono teorioissa, mutta se toimii tilanteessa tosi hyvin. Se on super vahva, ja pystyy ampumaan lasereita sen kämmenestä. Se on myös tosi hyvännäkönen, mut se ei oo ainoo syy miks kaikki on ihan lääpällään siihen. Katos ku se osaa kontrolloida muiden tunteita. Ei paljoo, mut vähän. Aika cool vai mitä? Mut sit taas huono puoli on se, et sen tunteet on aika... Hallitsevat. Se ei pysty kontrolloimaan itteensä yhtään jos joku vähän vahvempi tunne tulee. Ja sitten se mun suosikki sen voimista, se voi manipuloida... Tai no, oikeestaan hypnotisoida ihan kenet vaan, pelkästään napsauttamalla sormia ja koskettamalla.

Ja sitten oon mä, Azzy. Mun nimi tulee ihan vaan siitä, että mulla on loputtomasti energiaa. Oon nopeempi ku ääni, venyn ihan mihin asentoon vaan ja oon niin hyvä kiipeemään että voin kävellä vaikka tasasta seinää pitkin ylös. Se on siistiä, mutta kuten muillakin, mulla on heikkous. Saatan yhtäkkiä ns. "Sulaa". Eli siis saan kohtauksen, jossa mun kaikki lihakset, jänteet, kaikki, antaa periks, ja lyyhistyn maahan. Se on kuitenki mahdotonta, jos teen koko ajan jotain, mutta jos oon ihan rauhassa, ja vaikka luen, se tapahtuu. Ja joo, niin tapahtuu kun nukun. Mut sitten osaan taas minkä tahansa tempun, ja laskeudun aina jaloilleni. Jep, mulla on yks voima enemmän kun muilla, mutta se on sen takia, että mun heikkous on niin hallitseva.")

Nousin sängystä heti kun kohtaukseni oli ohi. Menin syömään, jonka muuten teen juostessani juoksumatolla. Söin muroja samalla hölkätessäni, joka on muuten tajuttoman nopeaa, eikä todellakaan hölkkää niille jotka juoksevat ns. "Normaalia" vauhtia.

Aamiaisen jälkeen vein astiat tiskipöydälle, josta tiskibotti noukki ne pesuun. Botteja on melkein yhtä paljon kuin ihmisiäkin, ellei jopa enemmän.

Suurimmalla osalla on taloudenhoitobotti, niin myös meillä. Se hoitaa oikein mukavasti kaikenlaista. Vie roskat, siivoaa pitkin taloa, tarkistaa että kaikki muut botit toimivat niinkuin pitääkin, vahtii tarvittaessa lapsia ja sen sellaista. Se ei kuitenkaan kokkaa, sillä siihen meillä on oma botti. Saamme gourmet-aterian joka päivä! ("Ollaan nimetty joitakin botteja. Kuuluisa taloudenhoitobotti on nimeltään Amanda, haluttiin antaa sille vähän vanhanaikanen nimi. Kokkibotti on vaan Kokkibotti koska se kuulostaa hauskalta. Ja Kokkibotti on tosi hauska. Ja Amanda myös. Sitten meillä on hoitobotti, joka on ihan mukava, mutta aika virkatietonen. Sen nimi on tosi vanhanaikanen, Erika. Eikä saa unohtaa treenibottia, joka on yks meidän suosikeista. Se nimettiin Tobo 2000. Se on hurja kaveri! Tobo on tosi kannustava, hauska ja mukava. Se haastaa meidät aina johonkin tyhmään, mutta pitää huolen siitä ettei meitä satu. Se myös opettaa kaikkia liikkeitä. Herra Fareyah taas auttaa meitä meidän voimien kanssa.")

Lähdin kohti treenihuonetta, jossa Tobo, Fareyah, Ben, Cora ja Gale olivatkin jo. Tobo näytti Coralle liikkeitä, ja Gale ja Ben harjoittelivat keskenään Fareyahin ohjeistuksella. Kävelin kohti kiipeilyseinää, ja matkalla nappasin valjaat pöydältä. Enhän minä niitä luultavasti tarvitsisi, mutta varmuuden vuoksi. Kävelin kiipeilyseinän eteen, pujotin valjaat päälleni, kiinnitin itseni vaijeriin, ja aloin kiivetä.

Kurotin oikealla kädelläni kohti isoa sinistä möykkyä, josta saisin hyvän startin. Sain otteen, ja kiskaisin itseni ylöspäin. Lähdin nopeaa, tasaista vauhtia ylöspäin ja pian olinkin jo ylhäällä. Päätin laskeutua vaijerin varassa, joten napsautin itsevarmistavan päälle ja hyppäsin. Matka alas kesti ehkä minuutin, seinä oli tosi korkea.

Irrotin vaijerin valjaistani, napsautin sen kiinni koukkuun, joka pitää sen alhaalla ja riisuin valjaat. Jätin ne pöydälle, siihen mistä olin ne ottanutkin. Sitten suuntasin kohti Toboa.
"Hei Tobo! Mites menee?" Kysyin aurinkoisesti, kiipeily oli lievittänyt stressiä, ahdistusta ja sen sellaista.
"Hyvin, mites sulla?" Tobo vastasi energisesti.
"Ihan hyvin, kiipesin taas kattoon asti, mut päätin olla laiska ja laitoin itsevarmistavan päälle ja hyppäsin" sanoin naurahtaen vitsinomaisesti. Tobo naurahti omaa hieman tönkköä nauruaan.
"Haluukko tulla treenaa mun kaa?" Cora kysyi yllättäen, samalla astuessaan pois permannolta, jossa oli hetki sitten harjoitellut erilaisia taisteluliikkeitä.
"Joo, vaikka" vastasin hymyillen ja kävelin tuon luokse, matkalla klikaten Tobon nyrkkiä.

Emme ehtineet Coran kanssa edes kunnolla aloittaa, kun meidät keskeytti joku punapää, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Jokin oli vialla, koska tunsin kaikki tästä kylästä. Tyttö juoksi pikimmiten Fareyahin luo, tasasi hetken hengitystään, ja sanoi sitten:
"Siellä on havaittu joku, hallinto haluaa käyttää suunnitelma A:ta."
Fareyah näytti järkyttyneeltä, iloiselta, kummastuneelta, aika sekavalta. Sitten hän käänsi katseensa meihin.
"Sitten suunnitelma A otetaan käyttöön."

×noniin, vaihteeks taas uutta tarinaa, niitähän ei voi koskaan olla tarpeeks xD

Tää luku nyt oli tämmönen "esittelyluku" seuraavassa on luultavasti myös vähän esittelyä, kerron vähän talosta ja silleen. Mutta eipä tässä, kiva jos joku jaksais lukee :)×

∆Meri∆