Matka maahan

Luku 2

Olin hyvin hämilläni. Mitä tarkoitti suunnitelma A ja missä siellä?

Kävelin yhdessä Coran kanssa Fareyahin luo Benin ja Galen tullessa perässämme.
"Mikä vittu on suunnitelma A?" Ben sanoi ihmeissään ja katsoi Fareyahia.
"Missä on 'siellä'?" Cora jatkoi ja sai Fareyahin jotenkin vaivautuneeksi. Hän raapi päätään, katsahti nopeasti punapäiseen tyttöön ja sitten taas meihin.
"Azzy, Ben, Cora ja Gale, tässä on Celine. Celine Andefros. Hän johtaa tutkintaa." Hän aloitti ja viittasi Celineksi esiteltyyn tyttöön. Sitten hän jatkoi;
"Olen saattanut mahdollisesti pimittää teiltä muutaman... Seikan tästä maailmasta. Katsokaas kun.. eh.. emme ole maassa. Vaan avaruusasemalla. Ja tämä on vain teille luotu siipi, muut 5 miljardia normaalia ihmistä ovat tuolla 'muurin' takana."

Me kaikki katsoimme järkyttyneinä toisiamme. AVARUUSASEMALLA! Kuinka Fareyah on saattanut pimittää meiltä tuollaisen asian! Pienen hiljaisuuden jälkeen avasin suuni.
"Sellasta sitte! Onko herralla mahdollisesti muutakin tunnustettavaa?! Haluaisitko vaikka selittää miks oot pimittäny tälläsen asian? Tai että mikä vittu se saatanan suunnitelma A on?!" Raivosin kuin hullu juostessani rinkiä. Kun vihdoin olin saanut purettua raivoani juoksemiseen, pysähdyin Fareyahin eteen.
"Rauhotu Azzy! Oon pahoillani. Mulla oli syyni. Tai no... Ei oikeestaan... Jotenki ajattelin vaan että olis parempi jos ette tietäis totuutta... En tiiä miks ajattelin nii... Suunnitelma A ootte te. Maassa on havaittu jotakin elollista, ja koska teijän ei tarvii hengittää, teillä ei oo verta, ja teillä on bionisia kykyjä, teijät lähetetään Maahan tutkimaan. Sitä varten te ootte."
Fareyah selitti, ja menimme vielä enemmän hämillemme. Olimme vain hiljaa ja tuijotimme Fareyahia. Hiljaisuuden rikkoi Celine.
"Niin, tota, te lähette parin päivän sisään. Pääsette tänää tutkimaan tätä asemaa" hän sanoi, ja me kaikki menimme sekaisin innosta. Päästäisiin pois täältä!
"Menkää valmistautumaan, teidän täytyy näyttää normaaleilta, vain hallituksen leivissä olevat tietää teistä" Fareyah sanoi ja pysähdyimme. Kaikki meistä juoksivat hirveää vauhtia kohti huoneitamme, minä tietty ensimmäisenä, ja aloimme penkoa 'normaaleja' vaatteita laatikoista. Suurimmaksi osaksi vaatteemme koostuivat tehtävä asuista, jotka ovat jumpsuitteja. Ne ovat mukavia, joustavia, ja ne kestävät melkein mitä vaan. Ja niissä on muutama panssari tietyissä kohdissa.

~muutaman kymmenen minuutin kuluttua~

Löysin vihdoin vaatteet ja menin vaihtamaan ne. Olin nopeasti valmis ja tutkiskelin asuani peilin edessä. Päälläni oli vaaleanpunainen toppi, harmaa älytakki, mustat housut, harmaat nilkkasukat ja älykengät. Asuni oli tarpeeksi hyvä joten palasin Fareyahin ja Celinen luokse. Pian myös Cora ja Gale tulivat, eikä Benillä mennyt paljoa pidempään. Celine lähti Fareyahin kanssa kohti muuria, ja me seurasimme. Olimme erittäin innoissamme.

Pian pääsimme muurille, joka paljastuikin tavalliseksi seinäksi, jossa oli ovi. Ovi ulkomaailmaan. Herra Fareyah avasi oven sormenjäljellään, ja pääsimme vihdoin pois. Seitsemäntoista vuotta tätä tapahtumaa oli odotettu. Ja nyt se tosiaankin tapahtui.

Pitkän valkean käytävän jälkeen oli uusi ovi, ja se ovi, oli viimeinen ennen koko muuta ihmiskuntaa. Ovi avautui, ja edessämme siinsi suuri ja korkea metsä. Se oli valtava. Ympyrän muotoinen pohja, jonka läpimitta oli varmasti ainakin kymmenen kilometriä. Korkeutta oli niin paljon, että puiden latvoja ei edes näkynyt. Metsää suojasi lasinen kupu, jossa oli ovia aina tietyin väliajoin. Huomasin Coran katselevan metsää lumoutuneena. En ihmettele, se näytti juuri Coran paikalle. Ben ja Gale ihmettelivät sitä myös, mutta eivät tosiaankaan samalla tavalla kuin Cora. Metsä oli vehreä, aluskasvillisuutta oli runsaasti, lampia löytyi, samoin puroja, ja suuria, näyttäviä vesiputouksia, jotka laskivat järviin lintujen liihotellessa yläpuolella. En ollut koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista. Eläimiä vilisteli maassa, kiipeili puissa ja uiskenteli rauhaisasti vesistössä. Joet mutkittelivat puuston seassa, ja niiden kirkkaasta vedestä saattoi erottaa pieniä kaloja uimassa virran mukana. Lintuja liihotteli ympäriinsä, samalla visertäen kuorossa.

Puihin oli sidottu riippusiltoja, joita näkyi runsaasti runkojen lomassa. Välissä meni myös muutamia vaijereita, joita pitkin pystyi kuljettamaan tavaraa. Puumajoja näkyi muutamia, sekä välitasoja riippusiltojen yhteydessä. Metsää kiersi käytävä, ja ylhäällä näkyi kerroksia, jonka metsä lävisti. Ovia oli paljon kaikkialla, mutta me menimme lasisesta ovesta sisälle kuvun suojiin. Ilmasto oli kostea ja lämmin, melkein hiostava. Tuoksu oli raikas ja niin täynnä erilaisia hajuja että sitä ei voi edes kuvailla. Katselimme nyt tarkemmin kaikkea metsässä ja pujottelimme kasvuston seassa kohti köysihissiä, jolla pääsi ensimmäiselle välitasolle riippusiltaverkostossa. Celine ja Fareyah alkoivat vetää, mutta sitten Ben keskeytti heidät ja veti meidät hujauksessa ylös.

Adrealiini virtasi suonissani kun kävelimme siltoja pitkin ylöspäin. Se oli mahtava kokemus. Lopulta poistuimme puolessavälissä metsästä, kerrokseen numero 55, lohko A. Olimme lähteneet kerroksesta 0, lohkosta Z, joka oli salattu. Nyt kuitenkin olimme ihmisten ilmoilla, ja ihmisiä kuljeskeli käytävillä, kulki ovista sisään ja ulos, istuivat leijuvissa kahviloissa juoruamassa, tai juoksivat magneettijuniin etteivät myöhästyisi töistä, tai mihin nyt olivatkaan matkalla.

Kuljin ihmisten seassa ja koitin pysyä Coran lähellä mahdollisimman hyvin. Olisi erittäin ikävää jos hän saisi nyt paniikki- tai ahdistuskohtauksen. Cora koitti mennä mahdollisimman nopeasti ihmisten ohi, vaikka näyttikin samaan aikaan aika kiinnostuneelta kaikesta. Pian pääsimme pahimmasta ruuhkasta ja suuntasimme kohti jotakin ovea käytävällä. Celine avasi oven ja viittasi meitä menemään sisälle. Cora näytti helpottuneelta ja kipitti äkkiä ovesta käytävään, jossa meitä vastaan tuli vain muutama ihminen. Lähdimme kävelemään käytävää ja katselimme muutamista ikkunoista ulos avaruuteen. Yhtäkkiä kuulin Fareyahin terävän käskyn;
"Azzy, Ben, Cora ja Gale vauhtia!" Säikähdin aluksi kovaa ääntä, mutta lähdin vähän nopeampaa tahtia kohti käytävän päätä. Cora käveli vierelläni ja Ben oli takanamme. Gale oli edessä ja Celine sekä Fareyah tulivat metrejä jäljessä. Yhtäkkiä kuulin jotakin epämiellyttävää, tappelua. Celine ja Fareyah antoivat kunnolla turpaan neljälle miehelle, ja lopulta pääsivät livahtamaan tappelusta. He juoksivat meitä kohti.
"Avatkaa ovi ja menkää sisälle!"

×Noniin, tällästä tällä kertaa, en nyt sitte kertonukkaa siitä talosta yms. Mutta toivottavasti tää nyt oli ihan ok :)×

∆Meri∆