Viimeinkin rukouksiini oli vastattu. Olin pääsemässä suorittamaan tehtävää maahan. Kauan olin toivonut tilaisuutta osoittaa olevani tarpeeksi hyvä suurkeijuksi. Kävelin hitaasti pilvenreunalle ja näin muiden katsovan perääni jännityneinä. Tilaisuuteni oli tullut. Kenties viimeistä kertaa katsoin taakseni ja hyppäsin alas pilveltä. Sinä hetkenä tunsin leijailevan ilmassa kuin lumihiutale. Kaunis valkoinen lumihiutale, joka olisi pian osa jotakin suurempaa. Oliko minut nimetty Lumihitaleeksi juuri tämän takia, matkani jonka suorittaisin yksin vieraassa maailmassa? Aloin täristä hennosti kylmässä talvi-ilmassa. Katsoin alas ja huomasim alapuolellani puita valkoisine lumipeitteineen, maisema oli kaunis. Lumi kimalteli nätisti asumusten katoilla ja pihoilla. Näin muutaman lapsen mäiskivän toisiaan lumella, ja nauravan. Miksi nämä nauroivat kun toisia sattui? Pian tunsin siipieni jäätyvän ja aloin pudota voimalla. Tumpsahdin kevyesti jäätävään hankeen. Yritin rämpiä ylös lumesta mutta turhaan, lumi oli liian raskasta pienen keijun raivattavaksi yksin. Onneksi lapset auttoivat hieman kaivamalla lunta. Pääsin pois lumikinoksesta ja muuan karvainen elukka haukkui ja ryntäili perääni. Harmi että siipeni olivat jäässä enkä voinut lentää loitommas tuosta kummasta otuksesta. Siivet tosiaan olisivat olleet tarpeen nyt... Otus oli yllättävän sitkeä ja sai lapsetkin perääni hirveällä älämölöllään. Ainoa piilopaikka jonne lapset tai haukkuva otus eivät päässeet oli suuri puu jonka rungossa oli pieni keijun mentävä aukko. Sujahdin ketterästi aukosta puunkuoren sisään ja näin jäätä. Puu oli kauttaaltaan kirkkaan kylmän ja kauniin aineen vallassa. Astuin liukaalle jäälle ja näin kammion joka oli koristeltu jääpuikoilla. Keskimmäinen niistä oli suurin. Siinä oli jotain kaunista ja samalla vangitsevaa. Kävelin salin keskelle ja istuin lumihiutaleen keskelle. Tunsin jähmettyväni. Olin tullut osaksi jäätä. Tiesin kuinka matkani oli tullut päätökseen ja että näin oli tarkoitus olevan. Ja niin, pieni keijumme otti viimeisen hengenvetonsa ja vaipui syvään ikiuneen.
_______________________________________
Toivottavasti tykkäsitte tästä. Tää siis tosiaan oli mun eka oneshotti ja joo. Kiitos jos luit!
