mustaa ja valkoista

Maximillian Peltonen

Max seisoskeli koulun nurkalla Fannyn ja Saken kanssa, savuava tupakka sormiensa välissä. Syksy oli jo alkanut hiljalleen näyttää kyntensä, sillä ruskeita ja oransseja lehtiä tippui hiljalleen huurteiseen maahan heidän jalkojensa juureen.

"Ääh, mä en todellakaa jaksa mitää yhteiskuntaoppii nyt, hirvee darra", Fanny mumisi ohimoitaan hieroen, roikkuen poikaystävänsä Maxin kainalossa.
"No ehkä ei ois kannattanu olla niis Petrin bileis eilen", Sakke mumisi vastaukseksi heidän vierestään, puhaltaen savua keuhkoistaan ulos. Max tyytyi vain pyörittelemään silmiään tyttöystävänsä sanoille. Ehkä kouluiltoina ei olisi kannattanut juhlia niin kovaa kuin Fanny juhli, mutta Max ei jaksanut huomauttaa asiasta. Tehköön Fanny mitä haluaisi, hän ajatteli. Pian koulun kello soi ja kolmikko tumppasi tupakkansa, lähtien sitten laahustamaan koulurakennusta kohti.

"Hyvä herra Lehtonen, arvostaisin todella paljon, jos viitsisit tulla tunneille ajoissa! Kaiken lisäksi haiset ihan tupakansavulle, tiedät ihan hyvin, että koulussa on kaikki päihteet, niiden käyttö ja hallussapito kielletty", jäkätti yhteiskuntaopin opettaja Maria, kun Max laahusti luokkaan sisälle ja istahti luokan takimmaiseen pulpettiin. "Mul ei oo kirjoi", Max ilmoitti laiskasti ja haraisi kastanjanruskeita hiuksiaan, tuijottaen opettajaa kulmakarvojensa alta. Opettaja huokaisi ja jatkoi sitten oppitunnin pitämistä. Maxin kanssa oli sama taistelu joka tunti, joten harvempi opettaja jaksoi enään edes yrittää. Oli edistystä, että hän oli edes ilmaantunut tunnille.

"Tänä vuonna teemme ison esitelmän, joka määrittää 50 prosenttia teidän arvosanastanne. Tämä tehdään parityönä. Pareja ovat..." Opettaja alkoi luettelemaan määräämiään pareja. "Tuomas ja Liisa, Petri ja Kalle, viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, Max ja Siiri." Max käänsi katseensa luokan edessä istuvaan vaaleatukkaiseen tyttöön, joka vastasi hänen katseeseensa. He olivat olleet samalla luokalla kohta kolme vuotta, mutta kumpikaan ei ollut sanonut toiselle paria sanaa enempää. Siiri kuiskasi jotain ainoalle ystävälleen, Petralle, paransi silmälasiensa asentoa ja hymyili sitten ujosti Maxille takaisin. He olivat kaksi täysin erilaista ihmistä, hän oli huolimaton "pahis" huonosta perheestä, kun taas Siiri oli reilu ja ujo, hyvinpukeutuva hikipinko. Tai ainakin tytön arvosanat olivat kaikista kokeista hiponeet ylärajaa, sen verran Maxkin oli pannut merkille.

Kaksikko oli sopinut tunnilla, että he tapaisivat koulun jälkeen Siirin kotona. Max sai tekstiviestillä osoitteen, jonne hän meni viiden maissa. Hiukan hermostuneena hän soitti talon ovikelloa. Pyöreä, lämminhenkinen nainen tuli avaamaan. "Sinä lienet olla Max! Mene yläkertaan vaan, Siiri odottaa siellä jo. Tuon kohta vastaleivottuja pullia, kunhan olette saaneet esitelmänne alkuun", nainen, oletettavasti Siirin äiti, kertoi hymyillen ja päästi Maxin sisälle. Ja kuten äiti oli sanonut, Siiri istui lattialla paperikasan keskellä, tietokone sylissään, kynä korvan takana. Max koputti avonaiseen oveen, saadakseen tytön huomion. "Ai moi! Sori kun en huomannu sua! Tuu vaan istuu tähän, mä oon jo vähän alotellu muistiinpanoja ja tehny tällasen ajatuskartan..." Siiri naurahti posket lehahtaen punaiseksi, taputtaen vapaata paikkaa vierellään. Max riisui nahkatakkinsa, heitti sen tuolille ja kävi sitten istumaan Siirin vierelle.

"Sulla on tosi kiva koti", Max kehui pienesti hymyillen, silmäillen tytön huonetta. Se oli maalattu vaaleanpunaiseksi, sisustus vaatimaton mutta kaunis, seinät olivat täynnä valokuvia ja julisteita. Koko talo tuntui säteilevän rakkautta ja lämpöä, se oli vain niin kodikas. Hänen oma kotinsa ei ollut läheskään näin kiva. Hän asui yksiössä kahdestaan äitinsä kanssa. Kaikkialla oli likaa, pölyä ja roskaa, koska äiti ei kerennyt tai sitten jaksanut siivota. Kotona haisi viinalle, lialle ja tupakalle.
"Huhuu?" Siirin sanat saivat Maxin palaamaan ajan tasalle. Hän pakotti kaikki ajatukset mielensä perukoille ja yritti keskittyä esitelmän tekemiseen.

Siiri paljastuikin ihan sympaattiseksi kaveriksi. Max sai kuulla tytön perheestä, kultakalasta, kavereista ja harrastuksista samalla, kun he kirjoittivat esitelmää. Max oli aikaisemmin ajatellut Siirin olevan jäykkä ja hiljainen tyyppi, mutta tyttö olikin kaukana siitä. Siiri oli yhtä lämmin ja kiltti kun hänen kotinsa, hänellä oli ihan älyttömän värikäs persoona ja sellaisia näkemyksiä maailmasta, jota Max ei ollut koskaan edes ajatellut. Tältä etäisyydeltä Max huomasi myös Siirin poskessa olevat hennot pisamat, jotka kieltämättä olivat älyttömän suloiset.

"Oho, kellohan on jo yheksän! Aika on menny ihan sika nopee", Max päivitteli päätään pudistellen, kun huomasi kellonajan puhelimestaan. "Mun pitää lähtee, mitä sanot jos jatketaan huomenna?" Max ehdotti ja nousi seisomaan, pukien päälleen nahkatakin tuolilta. "Joo sopii", Siiri vastasi hymyä sädehtien ja vei vaalean hiuskiehkuran korvansa taakse. Max oli jo lähdössä, kunnes hän pysähtyikin ovella. "Mun tyttöystävä Fanny järjestää tänään bileet Olarissa. Olis kiva jos kävisit vaikka kääntymässä", Max kertoi virnistäen. "Mä en oo ihan bileihmisiä. Taidan vaan jäädä kotiin ja uppoutua johonkin kirjaan", Siiri huokaisi vastaukseksi, kohauttaen olkiaan.
"C'mon hei, kokeilisit ees! Mut ei oo pakko, nähään sit vaik huomen jos ei muuta", Max mumisi harmistuneena ja lähti sitten.

Musiikki oli niin kovalla, että seinät ja lattia tärisivät basson voimasta. Ilmassa haisi alkoholi, pilvi ja hiki. Max pujotteli musiikin tahdissa tanssivan ihmismassan lävitse punainen muki kädessään. Saisi nähdä milloin Fannyn naapurit soittaisivat poliisit paikalle, ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun se tapahtuisi. Fannysta puheenollen, Max ei löytänyt häntä mistään. Luulisi, että kun omat juhlat olisi, haluaisi Fanny olla alakerrassa kaikkien vieraiden kanssa. Mutta tyttöä ei näkynyt, eikä näkynyt Sakkeakaan. Max tyytyi istuskelemaan sohvalla yksinään, ottaen välillä satunnaisia kulauksia kurkkua kirvelevän kirpeästä juomasta. Pian hän päätti lähteä yläkertaan etsimään Fannya. Ehkäpä hän oli vaikka sammunut sängylleen tai jonnekkin.

Max työnsi Fannyn huoneen auki, vain huomatakseen Fannyn ja Saken alusvaatteisillaan tytön sängyllä. Pojan kurkkua alkoi kuristaa, eikä hän tiennyt mitä sanoa. Hänen päänsä sisällä kiehui niin monta tunnetta, ettei hän osannut pukea niitä sanoiksi. "Max!" Fanny huudahti kauhistuneena, kompuroiden kauemmas Sakesta, pyyhkien levinnyttä huulipunaa suupielestään ja noukkien nopeasti vaatteensa lattialta. "Fanny, mä-", Max sopersi samalla, kun kyyneleet alkoivat kihota hänen silmiinsä, tehden näkökentästä sumean. Päätään pudistellen pettyneenä poika kääntyi ja lähti juoksemaan alakertaan, kyyneleiden virratessa hänen poskiaan pitkin. Hän ei voinut uskoa tätä. Hänen paras ystävänsä ja hänen oma tyttöystävänsä pettivät häntä! Fanny oli aina ollut vitunmoinen huora, mutta Sake? Sake oli ollut hänen paras ystävänsä niin kauan kun hän muisti. Ja vaikka Max uskotteli itselleen toisin, kyllä hän Fannystakin oikeasti välitti.

Max halusi vain ulos tästä kamalasta talosta, mutta ovella hän törmäsi johonkin.
"Onks kaikki kunnossa?" Siiri kysyi huolissaan, rypistäen otsaansa huomatessaan suolaiset kyyneleet Maxin kasvoilla. "Sä tulit!" Max huudahti hämmästyneenä niiskuttaen. "Tottakai tulin... mutta mitä on tapahtunu? Miks sä itket?" Siiri uteli ja pyyhki kyyneleitä Maxin kasvoilta. "Ei mitään", Max mumisi vastaukseksi. Oli noloa itkeä Siirin edessä. Pojan silmät huomasivat Fannyn, joka juoksi rappusia alas Sakke vierellään. Max siirsi katseensa Fannysta Siirin sinisiin kauniisiin silmiin. Ja hetken mielijohteesta Max suuteli Siiriä. "Mistä hyvästä toi oli? Ei sillä, ettenkö olis tykänny siitä" Siiri kauhisteli suudelman loputtua, posket hehkuen punaisina. "Ei mistään", Max vastasi hymyillen, vilkaisten huoneen toisella puolella seisovaa Fannya, joka oli pysähtynyt. Max otti Siirin kädestä kiinni ja yhdessä he lähtivät hymysuin juhlista, jättäen Saken ja Fannyn seisomaan keskelle juhlia sanattomina ja erittäin yllättyneinä.

// huom!! Alunperin tän oli tarjotus olla lyhyt novelli mun äikän tunnille, mutta päätin julkasta sen täälläkin. Sori, tää oli ihan sika basic bad boy x good girl, mut lupaan et jos tälle tulee jatkoo, mutkistuu asiat vähän enemmän ja pääsette syvemmälle hahmojen tarinoihin. Ei kukaan oo pelkästään hyvä tai paha. Ehkä Maxin, Siirin, Saken ja Fannyn tarina jää tähän, ehkä ei. Kertokaa haluutteko mahdollisesti toisen osan (mulla on jotain suunnitelmia jo siihen) ja muistakaa votettaa ja kommentoida jotain!
Tosiaan mulla on Naapurin Poika sarjakin täällä Wattpadissa, se on jäänyt vähän kesken, mutta jatkan varmaan sitäkin jossain lähitulevaisuudessa.

rakkaudella, pinky