PROMTS {LYHÄREITÄ}

Prompt: Notebook

Istuin puiston penkille niinkuin aina. Itseasiassa se olikin minun toiveeni, että kaikki olisi niinkuin ennenkin. Tiesin mitä äitini sanoisi. Hän sanoisi että ajattelin näin vain koska olin kohdannut kriisi tilanteen. Elämän patti kohdan joka muuttaa lopun elämää. Mutta en halunnut. Toisaalta äiti ei ole sanomassa mitään eikä myöskään enää koskaan voi sanoa mitään.

Hän on kuollut. Äitini on kuollut. Minun on vieläkin vaikea käsittää sitä.

Laskin käteni penkille ja häthkähdin kun se osui johonkin. Se oli kova kantinen vihko. Kansi oli mustaa nahkaa ja siihen oli kulta kirjaimin upotettu sanat memories en ollut koskaan nähnyt moista. Avasin kannen sillä usein vihkojen ensimmäisellä sivulla on omistajan yhteis tiedot. Sivulla ei kuitenkaan ollut mitään.

Pyyhkäisin sivua ja siihen ilmestyi tekstiä. Minun nimeni ja osoitteeni ja puhelin numeroni. Tämä ei voinut olla todellista. Nipistin itseäni varmistaakseni etten nähnyt selkounta. Tähän täytyi olla joku järkevä selitys.

Käänsin sivua ja odotin pahinta mutta yllätyin silti.

♡♢♡
Tällä kertaa rajoitin sanamäärän 150:neen sanaan. Seuraavan kerran kirjoitan 200 ja niin edelleen.